Nimi pienelle pojalle

Viime sunnuntaina pikkuveli sai vihdoin virallisesti nimen. Olemme toki kutsuneet häntä oikealla nimellä jo pitkään, ihan jo isoveljenkin vuoksi. Täällä blogin puolella en kuitenkaan nimeä taida paljastaa ja meidät pojat saavat kulkeakin täällä kirjoituksissani nimillä isoveli ja pikkuveli. 

Ristiäiset olivat ihanan tunnelmalliset hulinat. Heti alkuun huomasimme, että yksi virallinen paperi oli jäänyt kotiin ja koska juhlat pidettiin isovanhempien luona, matka hakemaan olisi ollut turhan pitkä. Onneksi paperiasiat saatiin sovittua ja kuntoon ennen, kun pappi kastoi pojan. Pappi viihtyi niinkin hyvin juhlissamme, että taisi myöhästyä seuraavasta tilaisuudesta. 

Juhlissa oli ihana nähdä samalla kertaa kaikkia läheisiä ja viettää iltapäivä heidän kanssaan. 

Kiitos vielä juhlissa olleille, ihanat hulinat!

Erityiskiitos vanhemmilleni, joiden luona tilaisuus pidettiin.

Muumimaista

Kysyin pojalta millaiset juhlat hän haluaa 2 vuotis synttäreilleen. Eihän tuollainen 2 vuotias vielä (onnekseni) osaa kummoisia vaatia, niinpä yllätyin kun hän halusi "muumin"... juhliinsa. Niinpä viime viikonloppuna vietettiin muumimaisia syntymäpäiviä. Juhlat ovat jatkuneet tälleviikolle ja mikäs sen mukavampaa pienenmiehen mielestä, kun säkenöidä juhlien keskipisteenä aikuisten seassa. Kävi meillä pikkuvieraitakin kylässä ja silloin vauhtia oli talossa melko paljo enemmän, kun pelkkien aikuisten kesken. Kiitos kaikille mukana olleille, olihan taas mukavaa :)

Muumimaisesti viikkoa myös jatketaan. Löysin nimittäin Muumipapan urotyöt romaanin vuodelta -63 kirjan, jota olen pitkään ja nautiskellen iltaisin pojan nukahdettua lukenut. Vaikka kirja on periaatteessa lastenkirja, löytyy sieltä ajatuksia ja pohdintoja myös aikuisen makuun.

Synttärihulinoita...

...Viime viikonlopulta. 

Olen itse palannut taas arkeen ja työn pariin, joten kuvien purku kamerasta ja  niiden laittaminen tänne kestää oman aikansa.Viimeviikonloppuna juhlittiin 5 vuotiasta kummipoikaani. Hän on iso jo, mutta samalla niin pieni vielä. Rakas ihan varmasti. Vauhtia oli niin paljon, että äiti ei ehtinyt millään asettelemaan kuviin oikeita kameran asetuksia, joten kuvissa näkee mukavasti tärähdys ja liike :D 

(Oi että haluaisin uuden kameran!)

Välillä ääntä oli talossa hurjasti, kun 4 poikaa, viimeisimpänä oma tekemä ja yksi tyttökin ajelee formula-ajoja olohuoneen sohvan ympäri. Toisaalta uudet legot ja kahvipöydän herkut rauhoittivat sopivasti tahtia. Kuva painotteiset kuulumiset. Mitään uutta ja mullistavaa ei siis ole tapahtunut. Vettä sataa ja maa on harmaana. Marraskuu ei päästä todellakaan meitä suomalaisia tänäkään vuonna helpolla.

Äiti kerrankin kameran etupuolella.

OM