perjantai 31. tammikuuta 2014

Pojan huone

... Vaalean kotimme väriläiskä





Vaikkakin taitaa tuo pojankin huone olla yleisilmeeltään aika vaalea, on se silti kotimme väriläiskä. Meillä on ollut suunnitelmissa jo pidempään hieman uudistaa pojan huonetta ja nyt vihdoin saimme sen aikaiseksi. Huone oli ennen lasta vierashuoneena ja siellä oli tähän asti vieraiden nukkumiseen tarkoitettu levitettävä sohva. Se ei kuitenkaan nyt enää palvellut tarkoitustaan, vei oikeastaan vain liikaa tilaa ja leikkineliöitä. Nyt sohva on purettu ja odottelee varastossa kuljetusta kesämökillemme vierassängyksi. Siellä se majoittaa mukavasti kaksi aikuista :)

Etsiskelin pitkään levitettävää rahia tai tuolia sängyn tilalle, josta siis saisi nukkumapaikan yhdelle vieraalle jatkossakin. Lopulta päädyimme Ikean nojatuoliin, mistä saa oikein näppärästi yllättävän tukevan vierasvuoteen. Samalta Ikean reissulta mukaan tarttui tauluhyllu ja värikkäitä kortteja pojan huonetta somistamaan. 

Vaalea vaatekaappi on ollut alunperin tummanruskea ja vei hurjasti "valoa pois" pienestä huoneesta. Hieman maalia pintaan ja kaappi on kuin uusi. Kai voitaisiin sanoa, että pojan huone on sekoitus uutta ja vanhaa, Ikeaa ja saatuja/ "perittyjä" tavaroita. Valkoinen arkku on suuri aarteeni, mikä kätkee nyt sisäänsä pojan palapelit ja lautapelit. 

Toki totuuden nimissä on sanottava, ettei huone ole koskaan näin siisti, mitä kuvissa. Tälläkin hetkellä lattiapintaa hallitsee kauhea kasa legoja ja pikkuautoja :) 

OM

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kuulumisia ja lakkoilua



Kuvailin aikanikuluksi tulppaaneja, koska oikeastaan mitään muuta kuvattavaa ei olekaan. Itse en ole enää oikein esittelykunnossa ja poikakin on niin räkäinen, että nenästä vuotaa vain paksu vana, jos sitä ei ole jatkuvasti niistämässä. Pakkanen, yhdistettynä flunssaiseen joukkoon ei oikein innosta ulkoilemaankaan, vaikka nyt siellä olisi kuvattavaa enemmän kuin tarpeeksi. Ehken viikonloppuna päästään taas hetkeksi ulos piipahtamaan. 

Oma vointi on ihan kohtuullinen. Valvon tosin öitä, juoksen vessassa ja nyt viimeaikoina ajatukset ovat alkaneet kääntyä pikkuhiljaa myös synnytykseen. Ei niinkään itseeni, vaan siihen kuinka pojan hoitojärjestelyt onnistuvat, kun on aika lähteä. Kai kaikki rullaa sitten omaa tahtiaan. Sairaalakassikin pitäisi vielä pakkailla valmiiksi. Nauroinkin tuossa että pojan syntymää odotellessamme sairaalakassikin oli jo monta viikkoa etukäteen pakattuna valmiiksi. Nyt minulla on sentään "jo" ajatus siitä mitä sinne laitan, kunhan vain saisi aikaiseksi ;) 
Neuvolassa käynnit ovat tiheentyneet viikottaisiksi. Kaikki siellä on ollut toistaiseksi hyvin. Terveydenhoitajan rauhallisuus ja kokemuksen tuoma varmuus tekevät aina vaikutuksen.  
Oikeastaan suurempia merkkejä tulevasta ei vielä kyllä ole ilmassa. Kotijoukkojen mielestä kylläkin pinna alkaa olemaan lyhenemään päin. Poikakin käy "naljailmassa", isältään oppinut arvatenkin. 
Ensiviikolla meillä olisi kolmevuotis syntymäpäivätkin, mutta tänä vuonna emme varmaan juhli niitä, ennen kuin vauva syntyy. Kahvitellaan sitten samalla kertaa 3 vuotias ja vauva. Saapahan poikakin sitten huomiota sopivasti itselleen. 

Kirjoittelen tätä täällä meidän aikuisten makuuhuoneessa. Ilmoitin tuossa iltamassa olevani tämän illan ruuanlaittolakossa ja jättäväni perheen miehet selviytymään ongelmasta. Nyt keittiöstä kuuluu kauhea puheen porina, kolina ja kilinä, kuulemma itsetehdyt hampurilaiset ovat kohta valmiina. Poika käy vähän väliä raportoimassa mitä he tekevät milloinkin. Kuulostaa niin hauskalta, että vain vaivoin pystyn pysymään poissa keittiöstä. :) 

Eipä tänne muuta, tätä odottelua. Voikaahan hyvin ja rentoutukaa viikonloppuna! 

OM

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Liikunta raskausaikana

...itselläni. 
Tämä kirjoitus ei missään nimessä ole kirjoitus siitä, kuinka tulisi liikkua odottaessa vauvaa, vaan siitä, kuinka itse liikuin ja kuinka valitettavan vähälle se on jäänyt. Kaikkihan me tiedämme, että liikuntasuositusten mukaan raskaana olevan tulisi liikkua ja pitää huolta hyvinvoinnistaan. Se auttaa jaksamaan raskauden, antaa voimia synnytykseen ja nopeuttaa palautumista.


Alkuraskaudessa liikuin vielä aivan normaalisti. Olin ostanut keväällä uuden hybridi polkupyörän, jolla kävin ajamassa, kävin juoksemassa ja suunnistamassa. Kesäkuussa viikkoa ennen Juhannusta kävin osallistumassa vielä Venlojen viestiin. Siihen asti treenaukseni oli sentään jonkunmoista. Juokseminen viestissä tuntui jo melkoiselta, aivan kuin liisterissä olisi vedellyt. Jaksoin sentään juosta vielä loppuviitoituksella, josta mieheni kännykällä on kuvattu vähemmän imartelevan näköinen videokin. Venlojen viesti aamuna olo oli huono ja alkuraskauden pahoinvointi alkoi nostaa päätään. Heinäkuu menikin sitten sinnitellessä töissä hengissä ja illat maatesssa sohvalla aivan puolikuolleena. Ei puhettakaan, että olisi tehnyt mieli salille tai lenkkipolulle.


Elo, syys ja lokakuussa elettiin keskiraskautta. Olo oli virkeä ja energinen, niin kuin siinä vaiheessa yleensä. Kahvakuulailin kotona pienillä painoilla, kävin kerran viikossa ohjatussa tanssi-lihaskuntojumpassa ja ulkoilin muuten vain. Juokseminen ja pyörällä ajaminen jäivät alkusyksystä kokonaan pois, koska pyöränsatulan asento ei ollut hyvä masun kannalta ja juokseminen EI vain iskenyt. 


Marras, joulu ja nyt tammikuussa oikeastaan kaikenlaiset lihaskuntoharjoitukset ovat valitettavasti jääneet. Olen ajatellut, että mikä ei tunnu hyvältä saa jäädä, oman kehoni tuntemus on nyt tärkeintä. Liikunnaksi olen loppuraskaudessa oikeastaan laskenut ulkoilun itsekseen ja pojan kanssa, vaunulenkit jne. Korkeintaan olen venytellyt selkääni ja kramppaavia pohkeitani sisälle tullessamme. 

Nyt haaveilen jo keväästä ja valosta. Hieman ketterämmästä olosta, jossa vauva on mahan paremmalla puolella. Liikunta kahden lapsen ehdoilla ei varmastikaan ole itsestään selvää, mutta siihen on vain kertakaikkiaan raivattava tilaa oman jaksamisen, miehen jaksamisen ja yleisesti ihan terveydenkin kannalta. Mukavana porkkana on täällä Kuopiossa järjestettävä Jukolan ja Venlojen viesti kesäkuussa, johon osallistuminen on etukäteen ajatellen "välttämätöntä", jos ymmärtää yhtään kartan ja kompassin päälle. Toivotaan että lopputalvesta pääsisin vielä myös suksille, koska keväthanget jos mitkä lataavat akkuja ja rauhoittavat mieltä. Kenties nappaan esikoisen pulkkaan ja otan mukaan lenkille, selviäähän se iskäkin hetken vauvan kanssa :)


Mutta nytpä lähdenkin käymään kävellen ruokakaupassa, aurinko paistaa ja pakkanenkin näyttää aamusta laskeneen. Tässä tilanteessa tuo kilometrin matka lähikauppaan riittää oikein hyvin virkistämään mieltä :) 

Joko te olette suunnitelleet uusia liikuntatottumuksia? Eikös tammikuussa perinteisesti ole salit ja uimahallit täynnä kesäksi kuntoon liikkujia? Oletko päättänyt haastaa tänä vuonna itsesi liikunnan keinoin? Suosittelen sillä siitä hyötyy niin mieli, kuin kroppakin. Mutta nyt vetämään toppahousut ja talvikengät jalkaan, minulla tulee jo hiki siinä.

OM

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Luistelu ja eväsretkellä





Vapaa yhteinen sunnuntaipäivä ja ulkona pakkasta. Ulos oli siis päästävä. Valitettavasti meille ei viikonlopun(kaan) päivät tuoneet lisä lunta, niin kuin moneen muuhun paikkaan. Blogeista olen lueskellut, että lumitöissä on oltu yhdessä jos toisessaki paikassa. Mutta pakkasta me saatiin täksi päiväksi -12 asteen verran ja yhdistettynä kohtuullisen kovan tuuleen ja järven rantaan, oli ilma ihan kirpakka. Kävimme kuuntelemassa jäiden jäätymisen aiheuttamaa pauketta, luistelemassa ja syömässä eväät ja olihan kivaa. Tosin en itse luistimille paljon uskaltanut, mutta ulkoilma kyllä virkistää mieltä muutenkin. Iltapäivästä vielä reippailimme kävellä ystäväperheen luo kahveilla ja lasten meno oli sen verran tehokasta, että nyt lastenhuoneesta kuuluu tasainen tuhina. 
Itse nautiskelen samalla hedelmistä ja maitorahkasta tehdystä iltapalasta, nam! 

Varsin kuvapainotteista tälläerää, kun kerrankin oli valoa hieman ottaa edes kuvia :) 
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, meillä pojan kanssa jatkuu kotoilu ja mies lähtee työreissulle Kolille huomiseksi päiväksi.  

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pesänrakennusta

Kuvat Via Pinterest

Tammikuun kahdeksas, vuonna 2014. 
Raskausviikko 37 pyörähtää käyntiin huomenna.
Olo on ihan kohtalainen. Välillä en muista olevani raskaana lainkaan, useimmiten masun koko ja kömpelyys kyllä muistuttavat piankin asiasta. Varsinkin öisin. Minusta unta suuresti tarvitsevasta ihmisestä, on tullut yökukkuja. Ei vain meinaa nukuttaa, millään. Niinhän se vanhakansa sanoo, että keho valmistaa vauvan öisiin heräämisiin. 

Esikoinen palasi kerhoon muutamaksi tunniksi leikkimään kavereiden kanssa ja ihmeen koville "paluu arkeen" kolmen viikon jälkeen otti. Sillä reipas ja urhea pienimies tirautti ensimmäiset itkut jo kotoa lähtiessä. Ymmärtää kai tavallaan vauvan tulon ja oman kotona oloni myötä on saanut nyt nauttia äidistä kaikessa rauhassa. Kovasti poika silti leikkikaveria jo odottelee, käy kertomassa masulle tarinoita, soitamassa "serenadeja" ja välillä vain halimassa ja silittämässä. Kerhossa kaikki oli mennyt kuitenkin hyvin ja surut unohtuneet noin 30:ssä sekunnissa.

Pikkuhiljaa olen pessyt vauvanvaatteita, petivaatteita ja tehnyt listaa mitä kaupasta pitäisi käydä jossakin vaiheessa hankkimassa. Talvihattu on hankintalistalla ainaskin, sillä en löydä mistään esikoisen vanhoja, vauva-ajan myssyjä. Toinen mistä haaveilen on pärekori, johon vauvan saisi ensimmäisiksi viikoiksi, miksei kuukausiksikin nukkumaan. Olen nähnyt niitä useissa blogeissa ja sellaiseen olisi mukava rakentaa vauvalle oma pesä. En ole kuitenkaan vielä perehtynyt asiaan, täytyykin ehken hieman googlailla mahdollisia korien valmistajia tai käväistä Kuopion Tammimarkkinoilla. Oman mummolan koritarjonnan kuitenkin jo tiedustelin ja siellä ei sopivaa löytynyt. 

Loppuviikosta ainakin tänne Savoon on luvannut pakkasta ja toivottavasti myös aavistus lunta. Raikkaita kelejä odottellessa ei muuta kuin hyvää viikkoa kaikille! 

OM




perjantai 3. tammikuuta 2014

Kahvia



Hmm. Joulupukki on varmaankin arvellut, että tämä suuri kahvin ystävä on haaveillut jo jonkin aikaa espressokeittimestä tai kahvikoneesta, jolla saisi valmistettua monenlaisia kahveja. Kenties kone jäisi kuitenkin käyttämättä, koska tavallinen kahvinkeitin vain on niin helppo.
Saimme pukilta kuitenkin Pentikin ihanan espresso pannun, jossa kahvi hautuu kuuman veden kanssa noin viitisen minuuttia ja on sitten valmis nautittavaksi. Muutamat kahvit olemmekin jo kokeilumielessä keitelleet, mutta kahvin ja veden annostus on vielä hieman hakusessa. Ohjeen mukaan jauhoja laitettaisiin 1 tl ja vettä 1 kahvikupillinen. Kippasin vettä teeman kupilla (en suinkaan uudella Sarjattomallani, mikä sekin muuten on kuvassa) ja sillä ohjeella kahvista tuli laimeaa. Lisäsin seuraavalla kerralla jauhoja 1,5tl ja oli heti paljon parempaa. 
Eli hyviä vinkkejä ja ohjeita otetaan vastaan :) Saa myös vinkkailla hyviä jauhoja, mikä sopisi espressokeittimeen. 

Kiitos vain Oulun tontuille, lahja on ollut mieluinen.

OM