torstai 27. helmikuuta 2014

Ulkoilua talvisäässä -vielä kun oli talvi

... Ja arjen realityä.

Hei vaan, pitkästä aikaa. Niin siitä pikkuveljen syntymästäkin on jo yli 3 viikkoa. Kaveri on syönyt ja nukkunut hyvin, kasvanut ja kerryttänyt vaipparoskista ihan kiitettävästi. Menneet viikot on vietetty koko perheellä kotona, tutustuen pikkuveljeen ja katsoen Olympialaisia. Itsekin pidän urheilun seuraamisesta, mutta kieltämättä nyt tuntuu ihan mukavalta, ettei sitä ihan joka tuutista tule ulos ja kerkeää puuhastella kotona jotain muutakin :) Koska talvi on ollut niin leuto, olemme päässeet ulkoilemaan jo onkin aikaa pikkuveljen kanssa. Viimeviikolla kun vielä ulkonakin näytti talvelta kävimme pilkillä ja eväsretkellä. Tänään ulkona näyttää kovin erilaiselta, sillä vesisade on sulattanut lumet jo keväisen oloiseksi. Pihamaalle kasattu liukurimäki on sulanut, järven jäät nousseet vesille ja hiihtoladut pehmentyneet. Ulkona tuoksuu kevät -helmikuussa.



 
Tämä viikko onkin alkanut hieman erilaisissa tunnelmissa. Mies lähti töihin, vauvan kanssa käytiin nopea sairaalareissu ja kohtasimme myös elämän toisen ääripään, kun suvun iäkäs jäsen poistui keskuudestamme. Siitäkin huolimatta, oikein mukavaa torstaita teille kaikille. Nyt pitää alkaa puuhastelemaan näitä kotitöitä. Niin ja pojat tekaisivat viimeviikolla lettuja... Arvatkaapa vain jäikö keittiön siivous minulle? :)


OM

perjantai 14. helmikuuta 2014

0,2 sekunnin tähden....

...Ja vielä ystävänpäivänä


Ystävänpäivää on vietetty täällä kotoillen ja telkkaria katsoen, kuinkas muutenkaan. Kovasti nämä Olympialaiset sattuivat sopivasti vauvan syntymän jälkeen, miehelle napsahti isyyslomaa ja itsellenikin sopii hyvin sohvalla köllöttely ja vauvan syöttäminen. Esikoinen se taitaa meidän perheessä nyt olla se, joka ei niin jaksa kisoista välittää.
Tämän päivän teema on kieltämättä ollut 0,2 sekuntia ja suurensuuri harmitus Iivon puolesta. Vain ruotsalaisille käy noin ja miksi aina kymmenykset kääntyvätkin meitä suomalaisia vastaan. Toisaalta eräs suurhiihtäjäkin on tainnut hävitä sadasosilla ja sittemmin voittanut myös isoja voittoja. Kasvattaa ainakin -verenpainetta ;) 

Ystävänpäivän kunniaksi pojat suvaitsivat nukkua päiväunet yhtäaikaa ja niinpä nukuimme koko perhe päiväunet sulassa sovussa. Tänään piipahdimme myös vauvan kanssa ensimmäisellä varovaisella ulkoilureissulla ja hyvin näytti unettavan raikkaan ilman jälkeen pientä. 
Itse jatkoin esikoisen kanssa ulkoilua vielä lisää ja käväisimme leikkipuistossa. Aloin jossakin vaiheessa houkutella poikaa jo sisälle ja sanoin, että äitille alkaa tulla kylmä kohta, lähdetäänpäs sisälle. Ei, ei, ei ja leikit jatkuivat. Hetken päästä kuulen, kun omatekemäni huutaa isoooon ääneen: "äiti, lähdetään jo sisälle, ettei sinun tisut jäääääädyyyy..." 
(mistä lie älynnyt, kun puhuttiin miehen kanssa rintatulehduksista) 
Huoh, ihana puhekone poikaseni :) 

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!!

OM

maanantai 10. helmikuuta 2014

Hän on täällä


Isomummun  neulomissa villasukissa on hyvä kotiutua.

 Viikko sitten maanantaina pitkä odotus viimein palkittiin ja maailmaan syntyi reipas ja urhea pikkuveli. Kaikki meni hienosti ja homma eteni lyhykäisyydessään seuraavanlaisesti. 
Sunnuntai-iltana hurahti lapsivedet ja soitin sairaalaan mites nyt? Sain vastaukseksi yrittää torkahtaa kotona ja tulla viimeistään aamulla sairaalaan. Ihmeellisesti sain nukuttua tunnin- pari, kunnes neljän maissa alkoi säännöllisesti supistelemaan. Vaille viisi herätin mieheni ja puoli kuuden maissa lähdimme ajelemaan sairaalaan. Kaupunki alkoi pikkuhiljaa heräilemään, työmatkalaisia oli yllättävän paljon moottoritiellä liikenteessä. Ajoimme auton parkkihalliin ja kaikessa rauhassa kävelimme sisään. 
Kätilö otti meidät vastaan ja ohjasi seurantaan. Supistuksen voimistuivat hiljalleen, sitten nopeasti ja pian olikin aika jo hätyyttää kätilöä, että nyt vauva taitaa syntyä. Vaille kahdeksan, auringon noustessa, Valon- nimipäivänä sain vatsani päälle pienen pojan. Homma eteni sen verran rivakasti, että lukemiset, puudutukset ja eväät jäi taas saamatta. 

Nyt olemme viikon tutustuneet uuteen mieheen perheessämme. Määrätietoinen hän on, esittää asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi. Aivan ihana, siro rakenteinen, pikkuveljen rääpäle <3. Kerrassaan hurmaava, valtavan rakastettava. Ja jo viikon ikäisenä tuntuu, että hän on kuulunut perheeseemme aina. Isoveli on ottanut vauvan hienosti vastaan, hoitaa ja mekastaa sopivasti. Äidin syli on ollut ruuhkainen viimeaikoina, kun isovelikin vaatii huomiota ja yhteisiä luku ja leikkihetkiä. 

 OM