sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Leija mummolan yllä

Pikaisen moikat täältä! Tämä viikko on mennyt jotenkin hiljaiselolla eteenpäin. Pyykkien pesua, siivoilua ja ruokahuoltoa. Odotellaan miehen vappuviikon lomaa, tehdään listoja mökille lähtevistä tavaroista ja puuttuvista tarvikkeista. Suunnitellaan ruokaostoksia ja jännätään kuinka kylmä ensiviikosta tuleekaan. Mökille olisi siis suunta kuitenkin ja kun mökki on saaressa, on  kelit ja tuulet arvaamattomia. Siispä pakataan lapsille talvivaatteista lähtien kaikki mukaan. Kaivelin Pääsiäisen ajan kuvailuja ja löysin leijan lennätyskuvat mummulastani. Keli oli tuolloin aurinkoinen, mutta tuuli kovaa, siispä oli hyvä hetki lennättää leijaa. Nyt kahvia, hetki lepoa sohvalla ja sitten nuo pikkupomot taas heräilevätkin. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)


Ainiin ja minut löytää nyt myös instagrammista. Tämäkin fossiili teki Pääsiäispyhinä tunnukset sinne kuvien lataus palvelimelle, siskon avustuksella- enhän minä muuten olisi osannut. Minut löytää tunnuksella pomppu82

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen kuvina

Viime viikko lomailtiin koko perheen voimin maalla. Kelit suosivat ja kevät eteni vauhdilla. Ihan vain  oltiin ja vietettiin aikaa läheisten kanssa. Syötiin tietenkin hyvin, ulkoiltiin ja hieman urheiltiin.
Saatiin ottaa vastaan elämän mukana tulevia haasteita ja hankaluuksia. Niin se vain näköjään elämä välillä käyttää polvillaan, että ihminen huomaa taas elävänsä, olevansa ja tuntevansa. Onneksi kaikki vastoinkäymisetkin on tehty voitettavaksi, yhdessä! Nyt ollaan palailtu jo kotiin. Pyykkikone on "laulanut" useamman kierroksen ja pyykit kuivavat ulkona. Jääkaappi ja ruokavalio on tyhjennetty herkuista ja nyt pitää hieman puhdistautua ennen vapun herkkuja. Kehokin vaatii liikuntaa ja rääkkiä. Pitääkin kaivaa pyörä esiin ja suunnata iltapäivästä  vielä lenkille esikoisen kanssa, pikkuveljen kanssa vaunulenkki on jo heitetty. Mukavia kevät päiviä kaikille.

Äiti kato: minä olen patsas :)

Vaarin kanssa ajelulla, kyllä, on kypärätkin olemassa!


Jäätä oli vielä alkulomasta, lopuksi rannat jo olivat vapaina

Herkkuja, monenlaisia

Mummu <3 pitää huolen siitä, että jalat pysyvät lämpiminä myös kesällä

Liikuntaa herkkujen vastapainoksi

Ruusut nousevat aurinkoisessa kukkapenkissä

Välillä tuuli todella kovaa -siispä leija taivaalle!


Veneen kunnostamista ennen jäiden lähtöä

OM

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Metsälounas ja pohdiskelua metsästä

Olenpa tainnut kirjoitella tänne aikaisemmin aiheesta -metsä. Tuosta tutusta, mutta kuitenkin hieman tuntemattomasta, vihrestä kullasta. Itselleni metsä on aina ollut tärkeä paikka, kehon ja mielen rauhoittumispaikka. Vaikkakaan sitä ei ole aina "stressinpurku"paikkana tiedostanutkaan. Tällähetkellä metsä, metsässä liikkuminen ja luontoliikunta on pinnalla liikuntamuotona ja terveyden edistämisen ympäristönä myös paljon mediassa. Viimeksi taisin lukea Yhteishyvä-lehdestä aiheesta. Ammatillisestikin aihe minua kiinnostaa ja myös siksi, että siippani työskentelee osaksi tällähetkellä aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen projektin parissa. Luontoliikunnasta ja sen vaikutuksesta terveyteen on menossa myös tieteellisiä tutkimuksia, ihan väitöskirjatasolla asti. Ei siis yhtään hullumpaa. Mikä mahdollisuus luonnossa piileekään? Ajatteleppa keski-ikäistä suomalaista miestä, joka harrastaa metsästystä ja kalastusta, kulkee paikkaan kuin paikkaan Jahti-Jakt metsästysasu päällään. Onko hän edelläjäkävijä hyvinvoinnin alalla?

Silti tuntuu uskomattomalta, että niin itsestään selvästä asiasta, kuin ulkoilusta, retkeilystä, metsästä ja luonnosta pitää tehdä tiedettä, ennen kuin ihmiset ymmärtävät sen terveysvaikutukset ja toivottavasti alkavat liikkua enemmän luonnossa. Vai tuntuuko? Toisekseen on valtava harmi että läheskään kaikki meistä suomalaisista ei käy metsässä, eikä osaa liikkua metsässä, vaikka meillä olisi siihen loistavat mahdollisuudet. Pääkaupungistammekaan ei ole kuin pieni matka metsiin ja korpiin, kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille. 

Niinpä meidän perheelle, on kohtuullisen itsestään selvää ja luonnollista (hah, sopiipas sana hyvin) liikkua luonnossa, metsässä ja vesillä. Aiomme opettaa luonnossa liikkumisen taidon myös lapsillemme. Taidon lukea karttaa, suunnistaa, tulkita metsän merkkejä ja eläimiä, tehdä tulet nuotioon, tehdä makkaratikku tai perata kalan. Kimmokkeen tähän tekstiin sain muuten siitä, kun katselimme viime viikonloppuna koko perheen dokumentin "Metsän Tarinan", aivan huikaiseva kuvaus metsästä ja hieman erilailla toteutettu käsikirjoitus. Suosittelen ehdottomasti! 

Omaa metsän tarinaamme toteutimme retkeilemällä myös laavulle metsälounaalle. Todelliseen testiin joutui myös Emmaljunganin Cerox- vaunumme ja siihen hankittu seisontalauta. Molemmat toimivat moitteetta myös extreme-alustalla. Lopuksi hieman kuvia eiliseltä retkeltämme. 










Niin ja poika tosiaan huomasi taivaalla myös Dustyn ;) 
Mites siellä? Tuleeko liikuttua luonnossa? 

p.s. Enkä ymmärrä miksi nuo viimeiset kuvat eivät suostunee tulemaan samankokoisina, pah!

OM

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Operaatio raeruoho





Täällä ollaan sairasteltu lähes koko porukalla. Isoveli oikeastaan pahiten, kuumeillut monen monta päivää. Tuntuneen olleen tuota kuumetta liikkeellä lähes jokaisessa perheessä, sillä niin moni samaa flunssaa on valitelleet. Tänään päästiin kuitenkin vihdoin hieman ulkoilemaan. Sen verran vain, että käytiin kylvämässä takaterassilla raeruoho Teeman miniastiasarjaan. Saa nähdä tuleeko näistä mitään. En todellakaan ole mikään kukkien tai taimien kasvattelija. Oikeastaan tuppaan litsimään kaiken hiemankaan taitoa tarvitsevan kukan, joko kastelussa, lämpötilassa tai valaistuksessa. Raeruohoakin muistan lapsena kastelleeni eräs kevät liian paljon ja eihän niistä tullut, kuin märäntynyt vetinen soppa. Toivottavasti tälläkertaa kuitenkin onnistutaan paremmin...

Kuulumisiin. 

OM