lauantai 29. syyskuuta 2012

Syyslauantai

Aamupäivällä käytiin kummipojan, hänen siskonsa ja muun porukan kanssa kaupungilla Sokkarin 3+1 päivillä. Nuukailin, kerrankin, enkä ostanut mitään. Paitsi kummipojalle synttärilahjan jo valmiiksi marraskuuta odottamaan. Poika puraisi kummipojan siskoa sormesta sillä seurauksella että pikkurillistä löytyi kahden hampaan jäljet. Krokotiilin kyyneleitä, suuria silmiä- minä en ole tehnyt mitään, torumista, anteeksi pyyntöjä ja antoa, 5 minuuttia ja homma oli jo unohdettu. Ihania nuo lapset, niin vilpittömiä ja aitoja. Olisivatpa aikuisetkin edes hieman lasten kaltaisia :) Lopuksi saatiin Hesburgerin herkkuja koko porukalle.



Nyt kotona jo, rauhaisaa äiti& poika aikaa. Legoilla leikkimistä, kanervan asettelua sisälle eteiseen (onko outoa?) ja jaloissa pyörimistä. Onko tuttua äideille? Jos äiti tekee jotain, niin vähintäänkin pitää olla kosketusetäisyydellä, jos ei pääse auttamaan kotiaskareissa muuten. 
Illalla vielä suuntaamme koko perhe yhdessä, ensimmäistä kertaa Kalpan peliin. Mies on töissä viiteen, joten ensimmäinen erä voi mennä harakoille. Ei varmaan kuitenkaan haittaa, voi nimittäin olla että pienemmän miehen kärsivällisyys istua paikallaan ei kestä ihan 60minuuttia. 



Nyt kahvikupposelle ja sitten kait sitä pitäs alkaa purkamaan tuota pyykkivuorta. 

OM

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Vanhempainilta

Ensimmäinen sarjassaan on meillä takana. Tai oli jo eilen. Hyvin poika tuntuu sopeutuneen päiväkotiarkeen ja sen tapoihin. Vieläkin äidin sydäntä välillä kylmää kun hänet sinne aamuisin viedään, mutta vielä enemmän se sitä myös lämmittää iltapäivällä pienet, pehmeät kädet jotka kaulaan kapsahtaa. 

Ilmassa on myös ensimmäisten yöpakkasien lisäksi huomattavissa myös uhmaa. Kiukkua ja omaa tahtoa alkaa tulla esille koko ajan enemmän ja enemmän. Kuinka laittaa lapselle rajoja, oikeita rajoja, rakastaen, rajat ovat rakkautta. Missä menee minkäkin asian raja? Pienillä on pienten murheet, isommilla isot. Miten ehkäistä se, ettei isona tule isojen murheita liikaa. 
Luin tänään yhden tutkimuksen, jossa oli että mm. terveen itsetunnon ja liikkuvan lapsen malli luodaan jo alle kolme vuotiaana. Kuinka sovittaa nämä elämän ruuhkavuodet siihen, että lapselle on aikaa, rajoja ja rakkautta? 

Menipäs kovin syvälliseksi. Vanhempainillassa kaikki meni hyvin. Syksy on lähtenyt hyvin käyntiin, viikot hurahtavat nopeasti ja illat pimenevät ja viilenevät. 






maanantai 24. syyskuuta 2012

"Pieni vihreä mies"

Pääsi irti tanssisalilla ennen tunnin alkua.

Huomaakohan kuvista, että ulkona on satanut koko päivän? Eikä päiväkodissa tai iltapäivällä kotonakaan ollut mitään asiaa ulos. Meillä oli miehen kanssa lapsenvahtivaihto lennosta ja ennen minun bailabumppi treenien alkua, kun odottelin että mies pääsee töistään, päästin lapsen vapaaksi kirmaamaan saliin.Hyvät oli muuvit hänenkin mielestään.

Jumpasta kotiin pyöräillessä minua odotti kaunis näky, kun pojat olivat sytyttäneet lyhtyihin kynttilät. Meidän ulko-oven viereen saapui sunnuntaina jo syys, kun laittelin somistusta uuteen uskoon.
Mukavaa viikonalkua ja sovitaanko ettei me(kään) olla huomenna sokerista :) 





sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Metsän kultaa

Kotiin kannettuna. Naapurin mies rimpautti taas eilen iltapäivällä ovikelloa ja kysyi kelpaisko kanttarellit? Mitäpä luulette, kelpasiko minulle? Aamulla vasta siivosin ne, paistoin pannulla ylimääräisen kosteuden pois ja työnsin pakkaseen. Ison kasan paistoin myös sipulin kanssa leivän päälle. Lounasleivät parhaimmillaan. Herkkua. 
                                             Metsän kultaahan nämä(kin) ovat.




                                                                     -OM-

lauantai 22. syyskuuta 2012

Uusi Haalari

Kaupunkireissulla venähti pidempään, kun oltiin suunniteltu. Sadepäivä, poika nukkui rattaissa päikkärit. Itse sain jutella pidemmän kaavan mukaan ystäväni kanssa. Kahvittelua ensin suolaisen ja sitten makean kahvileivän kanssa. 

Pikkukaverilla on nyt myös uusi rentoilu- haalari. Ei tarvinnut kauaa miettiä, kun näin niiloilossa tämän haalarin. Pirteä ja reipas, aivan kuin haalari uusi omistaja itse. Sain kaupasta muuten aivan loistavaa palvelua. Kerroin mm. siellä että keväällä heiltä ostetusta välihaalarista ovat menneet molemmat jalkaremmit poikki. Niinpä sain mukaani kaksi uutta jalkarenkkua ticketin tähtihaalariin.

Kotiin tullessa poseerattiin kameralle ja testattiin toimivuus niin karhukävelyssä, kun äidin kanssa pussaillessakin. Kaverit olivat odottaneet kiltisti kotona koko päivän ja mummin tekemä omenahillo vaniljajäätelöllä maistui välipalaksi. 




Rauhaisaa lauantaita 
-OM-

perjantai 21. syyskuuta 2012

Stressivapaa alue, koti

Tulin vain kurkkaamaan ja toivottamaan hyvää viikonlopun alkua. Sillä välin kun toiset :D juhlivat 18 vuotis syntymäpäiviä, tämä reilut 10 vuotta vanhempi sisko suuntaa kulkunsa kohti kotisohvaa. Uunissa muhii taco-jauheliha-jalopeno-kasvis laatikko, mies on nukuttamassa lasta ja kynttilöissä loimuaa rentouttava liekki.
Sain vietyä tänään kirpparille vaatekaapin ylimääräiset vaatteet ja huomenna luvassa kaupunkikierrosta ystävän ja pienenmiehen kanssa. 
Etuterassille ajattelin laitella pyhänseutuun jo syys-asua päälle. 
Koti on paikka, jossa kroppa ja mieli lepäävät, hyvä niin, olen onnekas! 


-OM-

torstai 20. syyskuuta 2012

Omenainen ilta

Sain töissä asiakkaalta ison kassillisen omenoita. Yhdessä pikkumiehen kanssa niitä purettiin pois pussista, maisteltiin ja haisteltiin. Leivottiin omenatorttu illan herkuksi. Omenainen ilta.




Makean kutkuttava päivä on varmasti ollut myös rakkaalla pikkusiskollani. Tänään hän on täyttänyt maagiset 18 vuotta. Onnea sinulle kultaseni.

"Meillä on jotain,
joka ei voi olla yhteistä kenenkään muun
kanssa -lapsuus- ja nuoruusvuodet
toiveineen ja pelkoineen,
salaisuuksineen ja suunnitelmineen.
Vain me tiedämme,
mikä teki meiät siksi,
mitä olemme tänä päivänä.
Vain me muistamme pienet voitot
ja surut, sillä me tiedämme
syyt ja selitykset.
Me tunnemme toistemme sydämen."
Me siskokset. 

-Pam Brown-

maanantai 17. syyskuuta 2012

Pikkupotilas

Täytyy nyt ihan omistaa tämän iltainen kirjoitus appivanhemmille. Meillä poika paranteli vielä itseään korvatulehduksen jäljiltä kotona. Minulla töissä kiirettä, ylitöitä ja sekavuutta. Työkaveritkin alkoivat jo sanomaan että ootpas väsyneen näköinen... 
Tulen kotiin. Anoppi on pessy pyykkiä, laittanu ruuan valmiiksi ja huomiselle makaronilaatikkoa. Sanoo että mene vain jumppaan (miehellä nyt poikkeus meno, normaalisti maanantait on minun iltoja) ei meillä kiire ole. Väsyneenä ja nälkäisenä kotiin tullessa, tuo  lämmitti enemmän kun lottovoitto.
Appiukko oli täyttäny jääkaapin. Ostanu meille erilaisia salaatteja ja kevyttä ruokaa. Kuvitelkaa +/- 60 v ihmisenä :) 


Pikkupotilas parantuu kovaa kyytiä. Meillä pottailu on opittavista taidoista tullut vähän hitaasti. Tänään iltapesujen ja iltapalan jälkeen pottailu onnistui!!!! Saaliiksi saatiin sekä isompi, että pienempi hätä. Jee.. Oli ihan pakko kertoa näinkin tärkeä asia teille :D Meille tärkeä, ehdottomasti. Kuvat ovat viikonlopulta. Pienimies viritteli itselleen katsomon muumien pariin ja äidin herkkuhetken puolukkapiirakan ja päiväkahvin parissa.

Oikeastaan. Alkuun aloin kirjoittelemaan tätä sillä mielellä, että olipas rankka päivä. Nyt tämän kirjoitettua tuntuu siltä että ei se päivä ehken niin huono ollutkaan.

-OM-

lauantai 15. syyskuuta 2012

Vieras nimeltään korvatulehdus

Kutsumaton kuokkavieras, korvatulehdus tuli sitten meillekin. 1,7 vuotta se odotti, mutta pääsi ryökäle tupahan. Flunssaista ja lentsuista kautta siis elellään. On se vain ihmeellistä, miten lapsi jaksaa. Leikkii ja puuhastelee vielä silloinkin, kun aikuinen olisi kaatunut 38 asteen kuumeessa jo aikoja sitten sänkyyn. Lääkkeillä hoidetaan pientä karhunpoikaa. 

Rauhaisa viikonloppu siis tiedossa, itse kävin täydentämässä eilen Ikeassa kynttilävarastoani. Nyt taas passaa rauhaisan, kynttilänvalon äärellä vietellä lauantaita. Poika katsoo muumeja koneelta ja tiskikone ja pyykkikone hurisevat kotoisasti.





Uusi hieno villatakki, ihan on J:n näköinenkin. Kyllä kummi tietää <3

                                                                   -OM-

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Juoksulenkki

Rapsakka tunnin juoksulenkki hämärtyvällä metsäpolulla, tihkusateessa. Kotiin päästessäni kehon valtaa rentoutunut ja lähes euforinen olotila. Mietinkin miksi liikkeelle lähtö on vain välillä niin vaikeaa, jos liikunta saa aikaan vain niin kertakaikkisen hyvän olon.
Uusi elämä alkoi täälläkin kesän jälkeen, kesällä lenkkipolkujen kulutus ja tanssituntien rytmit ovat jääneet aivan naurettavan vähäisiksi.
Suutarinlapsella ei ole myöskään kenkiä. Kuntoututin tänään töissä erästä lonkkaleikattua asiakasta, ohjasin ja opastin. Ja mitä tuosta yli- innokkaasta juoksulenkistä saa siis palkaksi? Helkutin kipeän lonkan. Auts. 



Ulkona satelee kaatamalla vettä, mies on omissa treeneissä ja pienimies jo nukkuu. Taidanpas nauttia hetken sateenropinasta ja hiljaisuudesta kynttilän valossa. Tervetuloa teille uusille lukijoille. Käykäähän klikkaamassa itsenne "lukijaksi" sivuilleni. Lupaan että kun teitä on tarpeeksi paljon, niin arvon jotain kivaa. 

Pidetään sadetta
-OM-

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Tehotreeniä ja hyötyliikuntaa

Liikuntaviikko oli kaksijakoinen, alku viikolla bailabumppasin, zumbasin ja juoksin. Loppuviikko meni halkoja liiteriin kantaen ja marjoja metsästä poimien.
Ja niiden välissä herkuttelua, rentoilua ja mukavaa yhdessä oloa perheen kanssa. 

Nyt on pakkasessa viimeiset puolukat ja vadelmat, äidin omenapuusta kerätyt omenat odottavat vielä käsittelyä. Yhden omenahillopurkin jo sainkin. 

Mökkiäkin ehdittiin käydä laittelemassa talviteloilleen ja viimeisiä valokuviakin räpsin, ehkäpä hieman haikein mielin. Kesä meni ja kärpäset, mutta eihän se Hajuheinä sieltä mihinkään katoa.

Mummon kanssa aloiteltiin taas syksyn neulontaurakka. Eli minä vein kasan ihania lankoja mummulle ja hän aloittaa neulomisen :) Itsellänikin toki on iloisen keltainen lanka muotoutumassa puikoilla sukiksi. Syksy on puuhastelun, sisustuksen ja aktiivisen elämän aikaa ainakin meidän perheessä. 







Sekavanoloista valkokuvaus antia viikonlopulta. Kuvaa ehkä sitä, että paljon ehtii tehdä, kunhan vain suuntaa lenkkarit ulko-ovesta ulos :) 


-OM-

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Muumi collection

Muumimukien keräily on minulla varsin tuore "harrastus". Minulla on niitä muutamia. Enemmän kun viisi, vähemmän kuin kymmenen. En ole erityisen muumifani muuten, mutta mukit ovat kauniita ja pidän niistä. Muita muumiaiheita meidän huushollissa on oikeastaan ainoastaan pojan kirjoissa ja pyyhkeissä. 

Yleensä ostan uuden mukin, kun olen mielestäni sen ansainnut. Ilman suurempia juhlia, kesken kauppareissun, maitokaupassa, nehän on sitä arjen luksusta :) 

Tuoreimmat hankintani minulla on Hurraa muumimuki ja ihan vasta ilmestynyt Stockkmannin 150 vuotis juhla muki. Kaivelin nettiä ja löysimpäs sieltä jopa kuvaa uudesta talvimukistakin. Aika jouluisen näköinen,  mutta sopii jouluihmiselle ja glögihetkiin sitten varmasti aikanaan oikein hyvin. 

Mitäs te pidätte uutuuksista?




sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Feel your movement

Käväistiin eilen iltapäivästä Feel your movement liikuntatapahtumassa. Esillä oli paljon kaikenlaisia budo- lajeja, joista me ei oikein mitään ymmärretä :) Miehen sisko oli siellä "kuntonyrkkeilykaveriseuransa" kanssa pitämässä esittelyä, joten sen vuoksipa me oikeastaan hallille päädyttiin. Kamppailulajien lisäksi esillä oli onneksi hieman tutumpaa lajia, tennistä, jota pienimies kävi tädin kanssa testaamassa. 

Sitten me huomattiin jotain tuttua paikallisen maastopyöräilyseuran pisteellä. Isolta videoskriiniltä tuli videota viimevuotisesta Tahko MTB tapahtumasta. Ja kukapas muukaan siellä kuvissa seisoskeli, kun minun äiti. Pojan mummi. Äiti oli kannustusjoukoissa mukana, sillä ajamassa oli isä ja velipoikakin. Sittemmin velipoika, tuo tuore ukkomies on hieman enemmänkin hurahtanut lajin pariin. Huvittavaa vain oli, kun kuvissa näkyi ensimmäisenä oma äiti <3 

Sen verran tuo laji taisi pientämiestä kiinnostaa, että eno voi joutua jossain vaiheessa vielä pyörän hankinta oppaaksi. Niin pojalle, kuin äidillekin. 




Ainiin. Ja olihan siellä paikalla tietenkin myös poliisi muistuttelemassa liikenneturvallisuudesta ja siitä, että suojatietä tulee kunnioittaa! Nähtiinpä me ne Kuopijjon lupsakat tv- poliisitkin. Harmi kun ei vain olla sarjaa seurattu, niin ei oikein ymmärretty heitä kunnolla fanittaa :) Lupsakoita miehiä, eihän siinä. 

-OM- 

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kun saapuu syys

Viikko sitten lauantaina kävimme katsomassa Tie Pohjoiseen elokuvan. Elokuvassa on myös mielestäni yksi hienoimmista tulkinnoista "Kuolleet lehdet"- kappaleesta. Siitä asti tuo erittäin vaikuttava melodia on pyörinyt päässäni. Tänään saapui syys. Syyskuu. 
Meillä syyskuun ensimmäisen päivän aamu vietettiin kasaillen sänkyä ja leikkipöytää pojalle, Ikean taattua laatua tietenkin. Laitoin miehen ja pojan hetkeksi äsken pihalle, jotta sain itse siivottua kodin. 
Sisään tullessan pojat toivat minulle hellyttävän pihlajanmarjakimpun ja kaksi nuhaista nenää. 
Siellä ne nyt nuo kaksi, maailman rakkainta, nukkuvat nuhanenät vastakkain päiväunia pojan uudessa sängyssä. Itselläni on ahkeruuskuppi kahvia edessä ja pala suklaata. Ehkäpä nuhanenien herättyä jaksaisimme käväistä kaupungissa liikuntamessuilla katsomassa tarjontaa ja keräilemässä motivaatiota.




                                                         -OM-