Leivontakärpänen

Hellou pitkästä aikaa...

Jotenkin blogin kirjoittaminen tuppaa jäämään nykyisin arjen askareiden jalkoihin. Siitäkin huolimatta, että viimeviikko lomailtiin ja arki oli siitä kaukana. Käväistiin mökillä viettämässä vappua. Räntäsadetta, aurinkoa ja tuulta riitti. Samoin piha-askareita, sisällä keittiön toimivuuden suunnittelua ja järvellä ensimmäisiä kalastusreissuja. Syötiin, saunottiin ja nukuttiin hyvin-koko perhe. Tämä viikko on mennyt taasen kotosalla, pyykkiä pesten, siivoillen, neuvolassa käyden ja asioilla kaupungilla. 

Ihan hyvä liikuntaviikkokin on ollut kohdallani. Kaksi kertaa suunnistamassa, kerran juoksulenkillä ja yksi lihaskuntojumppa ja tänään on vasta perjantai! Tänään kuitenkin satelee vettä ja reidetkin ovat sen verran tukossa eilisten Puijon iltarastien jälkeen, että päivä on vietetty sisätiloissa. 

Niinpä tein pakkasessa inventaariota mitä perhe on "hienontanut" talven aikaan. Ja hyvin on marjat, lihat ja kalat maistuneet. Jäljellä oli nimittäin kaksi pientä pussia puolukoita, rasia vadelmia ja toinen mansikoita. Vaalimiani ja pihtaamiani karpaloita on vielä pussin pohja jäljellä, josta saisi vielä yhden herkkujälkkärin tehtyä. Ainoa vain, että olen hukannut herkun teko ohjeen, joten voi mennä vähän hankalaksi. Omalle mummulleni haluaisin sitä valmistaa, koska hänen mailtaan marjat on kerättykin, joten mummu tuuppa käymään! 

Pakkasesta löysin vielä muutaman desin mustikoita, jotka suorastaan pakottivat minut leipomaan mustikkapiirakan. Lisäksi jääkaapin tyhjyys, nälkä ja leivontakärpäsen puraisu sai aikaan, että tein vielä pizzaa lounaaksi. Oli nimittäin pakko hyödyntää aika, mahdollisuus ja inspiraatio, sillä ihan hirveän usein en vietä kokonaista aamupäivää kiettiössä -leipoen :) 

Täällä olisi illalla suunnitelmissa taloyhtiön talkoita, lupsakkaa perheviikonloppua, kenties huomenna tivoliin kaupunkiin, jääkiekkoa ja euroviisuja. Eilen isoveli ja mies kuskasivat jotain pojan vaatekaapin nurkkaan. Sitten poika tuli isot ruskeat silmät säihkyen viereeni ja sanoi: "ÄITI, Minun kaapissani ei sitten ole yhtään mitään. Ei ainakaan sinulle lahjaa, sellaista koria mihin olen istuttanut kukan... Sinne ei sitten kannata mennä. Tein sen ihan itse, mutta siellä ei ole mitään.... ÄITI joko voin antaa sinulle sen lahjan?" Ihana lapseni, Sunnuntaita odotellessa ;) 

Operaatio raeruoho

Täällä ollaan sairasteltu lähes koko porukalla. Isoveli oikeastaan pahiten, kuumeillut monen monta päivää. Tuntuneen olleen tuota kuumetta liikkeellä lähes jokaisessa perheessä, sillä niin moni samaa flunssaa on valitelleet. Tänään päästiin kuitenkin vihdoin hieman ulkoilemaan. Sen verran vain, että käytiin kylvämässä takaterassilla raeruoho Teeman miniastiasarjaan. Saa nähdä tuleeko näistä mitään. En todellakaan ole mikään kukkien tai taimien kasvattelija. Oikeastaan tuppaan litsimään kaiken hiemankaan taitoa tarvitsevan kukan, joko kastelussa, lämpötilassa tai valaistuksessa. Raeruohoakin muistan lapsena kastelleeni eräs kevät liian paljon ja eihän niistä tullut, kuin märäntynyt vetinen soppa. Toivottavasti tälläkertaa kuitenkin onnistutaan paremmin...

Kuulumisiin. 

OM

Ihana valo

"Sinä olet aurinko"

Ihanat kelit ulkoiluun ja pihahommiin. Ostimme vaunuihin seisomalaudan isoveljelle, jota nyt olemme menestyksekkäästi testanneet. Hyvin pukkaa äidillekin hikeä työntäessä 14kilosta isoveljeä ja 5 kilosta pikkuveljeä pitkin kävelyteitä :) Aurinkoiset ilmat suorastaan pakottavat ulkoilemaan, eikä sisään meinata malttaa tulla milläään. Pieni kurkkuröhäkipu on vain ollut riesanamme oikeastaan koko perheellä ja tänään ollaankin paranneltu itseämme sisätiloissa. 

Alkuviikosta haravoin ja rapsuttelin jo takapihaakin. Milloinkahan kevät haravointia on päässyt tekemään näillä korkeuksilla maaliskuussa?  

Mukavia kevätpäiviä kaikille. 

OM

Nimi pienelle pojalle

Viime sunnuntaina pikkuveli sai vihdoin virallisesti nimen. Olemme toki kutsuneet häntä oikealla nimellä jo pitkään, ihan jo isoveljenkin vuoksi. Täällä blogin puolella en kuitenkaan nimeä taida paljastaa ja meidät pojat saavat kulkeakin täällä kirjoituksissani nimillä isoveli ja pikkuveli. 

Ristiäiset olivat ihanan tunnelmalliset hulinat. Heti alkuun huomasimme, että yksi virallinen paperi oli jäänyt kotiin ja koska juhlat pidettiin isovanhempien luona, matka hakemaan olisi ollut turhan pitkä. Onneksi paperiasiat saatiin sovittua ja kuntoon ennen, kun pappi kastoi pojan. Pappi viihtyi niinkin hyvin juhlissamme, että taisi myöhästyä seuraavasta tilaisuudesta. 

Juhlissa oli ihana nähdä samalla kertaa kaikkia läheisiä ja viettää iltapäivä heidän kanssaan. 

Kiitos vielä juhlissa olleille, ihanat hulinat!

Erityiskiitos vanhemmilleni, joiden luona tilaisuus pidettiin.

Ulkoilua talvisäässä -vielä kun oli talvi

... Ja arjen realityä.

Hei vaan, pitkästä aikaa. Niin siitä pikkuveljen syntymästäkin on jo yli 3 viikkoa. Kaveri on syönyt ja nukkunut hyvin, kasvanut ja kerryttänyt vaipparoskista ihan kiitettävästi. Menneet viikot on vietetty koko perheellä kotona, tutustuen pikkuveljeen ja katsoen Olympialaisia. Itsekin pidän urheilun seuraamisesta, mutta kieltämättä nyt tuntuu ihan mukavalta, ettei sitä ihan joka tuutista tule ulos ja kerkeää puuhastella kotona jotain muutakin :) Koska talvi on ollut niin leuto, olemme päässeet ulkoilemaan jo onkin aikaa pikkuveljen kanssa. Viimeviikolla kun vielä ulkonakin näytti talvelta kävimme pilkillä ja eväsretkellä. Tänään ulkona näyttää kovin erilaiselta, sillä vesisade on sulattanut lumet jo keväisen oloiseksi. Pihamaalle kasattu liukurimäki on sulanut, järven jäät nousseet vesille ja hiihtoladut pehmentyneet. Ulkona tuoksuu kevät -helmikuussa.

 

Tämä viikko onkin alkanut hieman erilaisissa tunnelmissa. Mies lähti töihin, vauvan kanssa käytiin nopea sairaalareissu ja kohtasimme myös elämän toisen ääripään, kun suvun iäkäs jäsen poistui keskuudestamme. Siitäkin huolimatta, oikein mukavaa torstaita teille kaikille. Nyt pitää alkaa puuhastelemaan näitä kotitöitä. Niin ja pojat tekaisivat viimeviikolla lettuja... Arvatkaapa vain jäikö keittiön siivous minulle? :)

OM

Hän on täällä

Isomummun  neulomissa villasukissa on hyvä kotiutua.

 Viikko sitten maanantaina pitkä odotus viimein palkittiin ja maailmaan syntyi reipas ja urhea pikkuveli. Kaikki meni hienosti ja homma eteni lyhykäisyydessään seuraavanlaisesti. 

Sunnuntai-iltana hurahti lapsivedet ja soitin sairaalaan mites nyt? Sain vastaukseksi yrittää torkahtaa kotona ja tulla viimeistään aamulla sairaalaan. Ihmeellisesti sain nukuttua tunnin- pari, kunnes neljän maissa alkoi säännöllisesti supistelemaan. Vaille viisi herätin mieheni ja puoli kuuden maissa lähdimme ajelemaan sairaalaan. Kaupunki alkoi pikkuhiljaa heräilemään, työmatkalaisia oli yllättävän paljon moottoritiellä liikenteessä. Ajoimme auton parkkihalliin ja kaikessa rauhassa kävelimme sisään. 

Kätilö otti meidät vastaan ja ohjasi seurantaan. Supistuksen voimistuivat hiljalleen, sitten nopeasti ja pian olikin aika jo hätyyttää kätilöä, että nyt vauva taitaa syntyä. Vaille kahdeksan, auringon noustessa, Valon- nimipäivänä sain vatsani päälle pienen pojan. Homma eteni sen verran rivakasti, että lukemiset, puudutukset ja eväät jäi taas saamatta. 

Nyt olemme viikon tutustuneet uuteen mieheen perheessämme. Määrätietoinen hän on, esittää asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi. Aivan ihana, siro rakenteinen, pikkuveljen rääpäle <3. Kerrassaan hurmaava, valtavan rakastettava. Ja jo viikon ikäisenä tuntuu, että hän on kuulunut perheeseemme aina. Isoveli on ottanut vauvan hienosti vastaan, hoitaa ja mekastaa sopivasti. Äidin syli on ollut ruuhkainen viimeaikoina, kun isovelikin vaatii huomiota ja yhteisiä luku ja leikkihetkiä. 

 OM

Pojan huone

... Vaalean kotimme väriläiskä

Vaikkakin taitaa tuo pojankin huone olla yleisilmeeltään aika vaalea, on se silti kotimme väriläiskä. Meillä on ollut suunnitelmissa jo pidempään hieman uudistaa pojan huonetta ja nyt vihdoin saimme sen aikaiseksi. Huone oli ennen lasta vierashuoneena ja siellä oli tähän asti vieraiden nukkumiseen tarkoitettu levitettävä sohva. Se ei kuitenkaan nyt enää palvellut tarkoitustaan, vei oikeastaan vain liikaa tilaa ja leikkineliöitä. Nyt sohva on purettu ja odottelee varastossa kuljetusta kesämökillemme vierassängyksi. Siellä se majoittaa mukavasti kaksi aikuista :)

Etsiskelin pitkään levitettävää rahia tai tuolia sängyn tilalle, josta siis saisi nukkumapaikan yhdelle vieraalle jatkossakin. Lopulta päädyimme Ikean nojatuoliin, mistä saa oikein näppärästi yllättävän tukevan vierasvuoteen. Samalta Ikean reissulta mukaan tarttui tauluhyllu ja värikkäitä kortteja pojan huonetta somistamaan. 

Vaalea vaatekaappi on ollut alunperin tummanruskea ja vei hurjasti "valoa pois" pienestä huoneesta. Hieman maalia pintaan ja kaappi on kuin uusi. Kai voitaisiin sanoa, että pojan huone on sekoitus uutta ja vanhaa, Ikeaa ja saatuja/ "perittyjä" tavaroita. Valkoinen arkku on suuri aarteeni, mikä kätkee nyt sisäänsä pojan palapelit ja lautapelit. 

Toki totuuden nimissä on sanottava, ettei huone ole koskaan näin siisti, mitä kuvissa. Tälläkin hetkellä lattiapintaa hallitsee kauhea kasa legoja ja pikkuautoja :) 

OM

Välipäivät

Välipäiviä vietellään täällä kotosalla ihan rentoillen. Sen verran kiireinen joulunaika taas oli etten edes tänne blogiin ehtinyt kurkkaamaan tai kuulumisia päivittelemään. 

Joulunajan kiusanani oli useana päivänä sitkeä nenäverenvuoto, mikä meinasi kiristää hermoja ja vetää oloa veltoksi. Vaiva lienee seurausta hieman laskusuunnassa olevasta hemoglobinista. Mutta ei ole kiva alku jouluaatolle viettää 1,5 tuntia vanhempieni kylpyhuoneessa ja yrittää tyrehdyttää veren tuloa. Onneksi kylpyhuone on juuri remontoitu ja kaunista kaakelia katsoi sentään mielellään. Lisäksi bonuksena saatiin pojalle aatonaattona noussut 38-39 asteen kuume, joten melkoinen yhdistelmä miehelle kestettäväksi - ja kaikille muille sukulaisille :)
Joulunaika sujui siis sukuloiden, syöden ja miehen perinteistä jääkiekko-ottelua seuraten. Aattona oli sentään meidän korkeuksilla vielä hieman lunta, mutta vähintään joulupäivän kaatosade sulatti viimeisetkin pois ja sivutiet muuttuivat kerrasssaan vaarallisen liukkaiksi, ainakin näin etupainoisen loppuraskaana olevan näkökulmasta.... 

Nyt olemme olleet kotosalla jo muutaman päivän ihan vain pojan kanssa rentoillen, kun miehen piti palata työmaalle. Sen verran väsynyttä porukkaa on ollut, että ollaan vedetty 10 tunnin yöunia ja poika vielä 2,5 tunnin päikkäreitä.

Uudeksivuodeksi suunnitteilla on siskon kyläily miehineen (voiko J:tä sanoa jo mieheksi?) Pojat kävivät jo ostamassa muutaman raketin valmiiksi. Jos yhden toiveen, nyt näin alkajaisiksi (helmikuussa esitän mieluusti muutaman lisää) uudellevuodelle on, niin pliispliis, saisko hieman lunta.... 

OM

Minun jouluni

... voi pikku hiljaa alkaa.

Täällä alkaa olla pikkuhiljaa kaikki valmista. Työt on saatu päätökseen, sanan varsinaisessa merkityksessä. Eilen vietin jo ensimmäistä lomapäivää, kroppa alkaaa pikkuhiljaa tottua jo "lomailuun", mieli hieman karkailee vielä välillä työasioihin, mutta eiköhän sekin jo kohta löydä lepovaihteen. 

Tiistaina meillä oli pojan joulujuhla päiväkodissa. Oikein ihanan tunnelmallinen reilu tuntinen. Söimme joulupuuroa ja lasten tekemiä pipareita. Askartelimme käpytonttujakin. Tiedättehän niitä mitä löytyy jokaisen kotoa, itse tehtyjä tai lasten tekemiä. Tonttuja joihin liittyy niin suuri tunnearvo, että ne on pakko kaivaa jokajoulu esille uuninpankolle tai kuuseen roikkumaan, vaikka kaikkein kauneimpia ne eivät ehken olekaan. No nyt meilläkin on omat käpytontut, jo nyt äärimmäisen rakkaat. Päiväkodissa oli myös lasten laulutuokio, jossa piti hieman purra alahuulta ja samalla nauraa hiljaa onnesta ja ilosta, kun katsoi omaa lastaan. Herkin hetki itselleni oli, kun vuorossa oli "joulupuu on rakennettu" kappale. Vieressä istuva poikani hoilasi muiden mukana laulua, kai katsoin häntä hieman pääkallellaan, koska yhtä äkkiä hän lopetti laulunsa ja silitti pienellä kädellä poskeani. 

Jos jostakin hetkestä voi sanoa, että siitä alkoi minun jouluni, niin se oli tuo hetki. Niin pieni ja ohi menevä, mutta hetki johon kiteytyi tuhat tunnetta... 

Tänään aamulla kävimme koko perhe neuvolassa kuuntelemassa vauvan sydänääniä ja mittailemassa äidin massankeruun tuloksia, "hyvältä näyttää" ja joulunherkut on vasta edessäpäin. Äsken pojan täti kävi hakemassa ukkelin uimaan ja itse paketoin viimeiset paketit, tein ruuan uuniin hautumaan ja nyt vain istun ja kuuntelen joulumusiikkia. Huomenna miehellä on vielä työpäivä ja yöllä sinivalkoiset siivet tuovat odotetun vieraan Saksanmaalta. Pikkuhiljaa pakkaamme tavoroita ja suuntaamme maalle joulun viettoon. 

Minun jouluni voi alkaa. 

OM

Sinivalkoinen viikonloppu

Mukavaa 2. adventtisunnuntaita kaikille. Täällä sinivalkoistaviikonloppua ollaan vietelty ihan kotosalla. Mies on ollut töissä kaikki päivät ja me pojan kanssa kaksin kaikki päivät. Itsenäisyyspäivän aamuna kaivettiin sukset varastosta esille ja hiihdettiin pihamaalla ensimmäiset metrit tälle talvelle. Poika olisi jo kovasti halunnut tuohon läheiseen kirkonmäkeen laskemaan suksilla, mutta äidin mielestä se ei ehken vielä ollut ihan ajankohtaista. Muutamia muksuja tuli, mutta melko hyvin tasapaino ja koordinaatio jo toimivat. 

Ilta herkuteltiin tv:n äärellä, katseltiin Itsenäisyyspäivänjuhlia ja ainakin itse pidin tämän vuotisesta juhlallisuudesta, mikä Tampereelta tuli. Hieno konsertti kerrassaan, jossa kuultiin suomalaisia klassikoita toisensa perään. 

Eilen meillä oli tässä taloyhtiössä pienet joulunaloittajaiset, tarjolla oli riisipuuroa ja glögiä. Tonttukin oli kulkenut ja pudottanut lapsille pienet herkut.

Huomenna alkaa viimeinen kokonainen työviikko ennen äitiyslomaa. Viikkoon on lastattu muutenkin suunnitelmia joululahjaostoksista, kampaajaa, Ikeassa käyntiä ja rauhaisaa yhdessä oloa koko perheen voimin. Mies on onneksi vapaalla puolet viikosta, niin voi hieman kodin ja lapsenhoidon vastuuta antaa myös hänelle. 

Rauhoittavaa sunnuntaita teille :)

Hyasintteja ja tukisukkia

Hei ja mukavaa joulukuun 4:n päivän iltaa. Täällä päivät juoksee kovaa kyytiä seuraavaan ja joulukuukin jo pitkällä. Tänään hain ison kasan lempikukkiani hyasintteja kaupasta ja ripottelin niitä pitkin kotia. Osa niistä on vielä nupullaan, mutta joistakin jo leijailee ihanaa hyasintin tuoksua. Joulun valmistelut ovat muuten ihan hyvällä mallilla, yli puolet joululahjahankinnoista alkaa olla jo ostettu ja odottelevat paketointia tuolla vaatekaapin perälle visusti piilotettuna. Piparitalon tarvikkeet on jo keittiössä odottelemassa, kenties huomenna kasataan talo pystyyn. 

Muuten odottelussa menee hyvin :) Masu elää välillä aivan omaa elämäänsä. Vauva hytkyy ja pomppii ja selkeästi reagoi ärsykkeisiin. Välillä kylkiin tulee niin napakoita potkuja, että oikein sattuu. Itsellä vointi on ollut ihan hyvä. Viimeviikonloppuna alkoi kuitenkin pohkeissa kovat säryt ja maanantaina työpäivän jälkeen ei askeltaminen ollut kovin herkkua. Kävin hakemassa heti tiistaina Instrusta lentosukat, joissa on kevyt kompressio (puristus) ja vaikutuksen huomasi oikeastaan samantien, kun sukat vetäisi jalkaan. Kintut olivat niin keveät, että teki mieli kipaista pari juoksuaskelta. Edelleen jalat tuntuvat raskailta iltaisin, mutta nyt kuitenkin pärjään taas. 

Voikaahan hyvin :) 

OM

 

Jouluhylly

Tehtiin yksi ilta pojan huoneeseen jouluinenmaailma perus lack-hyllyn päälle. Käytiin hakemassa metsästä tuollainen maksimissaan 20cm minikuusi, jonka laitoin vanhaan kastikepurkkiin. Mies teki vanhasta kierrätys levystä jäniksen ja karhun ja maalasi ne makkarin rempasta ylijääneillä maaleilla. Sienet ja joulukartiotötteröt ovat Ikeasta, Lontoon punainen bussi on tuliainen pojan kummilta ja Pentikin pipariukot ovat monen vuoden takaa. Himmeät valot toimivat sopivina yövaloina pojanhuoneeseen. 

Tästä se pikkuhiljaa alkaa, joulunkoristeiden laitto :) 

Mukavaa viikonloppua 

OM

Tuoretta ja lämmintä

Leipää. Aah. 

Jääkaappi näyttää tässävaiheessa viikkoa melkoisen tyhjältä. Jotenkin nykyisin ei tuo ruokakaupassa käynti oikein iske, siihen menee aikaa ja on inhottavaa. Niinpä ollaan siirrytty "kerranviikossa" taktiikkaan, jolloin käydään kerralla vinguttamassa korttia sitten enemmän ja täyttämässä jääkaappi täyteen ruokaa ja välillä käydään vain lähikaupasta nappasemassa tärkeimmät. No niin... Nyt ollaan siis siinä vaiheessa menossa, että huomenna olisi kauppareissu edessä ja tänään kaapin tilanne näytti aika huonolta. Kaivelin varastojani ja kun oikein inspiraatio iskee, niin näköjään huonompikin leipuri saa hyvää aikaiseksi. Tein nimittäin jääkaapin tähteistä super hyvää italialaista leipää, aurinkokuivatun tomaatilla, mini tomaatilla, valkosipulilla, kinkulla ja juustolla höystettynä. 

Nyt tässä istun sohvan nurkassa pala leipää ja kuppi teetä vieressäni ja odottelen,että poika nukahtaisi unilleen. Meillä on nämä nukahtamiset vielä vähän niin ja näin. Välillä nukahtaa itsekseen omaan huoneeseen, välillä tarvitsisi vieruskaverin. Joskus nukahtaminen kestää ja kestää ja kestää, vaikka poikaa nukuttaa, mutta unelle ei vain anneta valtaa. Sitten pyöritään ja kiemurrellaan ja huudellaan äitiä tai isiä sängyssään, vaikka mitään hätää ei ole. Toisen kerran taas silmät lupsahtavat kiinni ja kotiin laskeutuu nopeasti tuhiseva hiljaisuus. 

Mutta nyt sitä leipää ja teetä. 

OM

Raitapaitaa alessa...

Tulin vain pikaisesti vinkkailemaan, että Polarn o pyretillä on puuvillapaidat, joulunajan juhlavaatteet ja mekot alennuksessa -20%. Itse oli ihan pakko laittaa tilaukseen jo pitkään hankintalistalla ollut tummansininen klassikko ja taivaansininen koirapaita.

OM

Odottelua

Osa teistä tietää hyvinkin mistä kesäkuinen totaalinen blogihiljaisuuteni johtui. Kärsin nimittäin tuolloin erittäin voimakkaasta väsymyksestä, heikotuksesta ja lopulta pahoinvoinnista. Pikkusiskoni ylioppilasjuhlissa olo oli "omituinen", rauhallinen ja seesteinen. Maistelin harvakseltaan kuohuviiniä, ei oikein huvittanut, vaikka syy olisi ollut mitä parhain juoda lasillinen loppuun. Juhlien jälkeisenä maanantai aamuna, sain selville että odotan vauvaa. Haaveilemamme asia, jota emme missään maailman tilanteessa pitäneet itsestään selvyytenä, oli kenties käymässä toteen ja elämä, joka osaa yllättää juuri silloin, kun itse ei yllätyksiin enää usko. 

Via Pinterest

Alku oli hankalaa, kesän sinnittelin töissä, aivan kuin esikoisenkin kanssa. Viime kesä meni totaalisesti kohdaltani "ohitse", olo oli niin kurja, mutta olin onnellisen tietoinen siitä, että tämä on vain väliaikaista. Tämän vuoksi kestää ihan mitä vain. Iso kiitos miehelleni, koska tällaisina hetkinä hänen sydämellisyys ja rakkaus tulivat enemmän kuin koskaan tarpeeseen. Kiitos myös kaikille niille, jotka grilliruokia laittaessaan keittivät samalla minulle perunavelliä tai kaurapuuroa :)

Via Pinterest

Sitten eräänä päivänä töissä huomasin, että minulla tekeekin mieli kahvia. Maailma alkoi selkenemään, ruoka maistumaan ja vointi parantumaan. Raskauden ensimmäinen kolmannes oli ohitettu. Tuosta on menty eteenpäin esikoisen ehdoilla, arkea pyörittäen ja ajatuksen tasolla jo uuteen sopeutuen. Tilanne on toisenlainen, kuin viimeksi. Haastavampi ja epävarmepi töiden suhteen, mutta varmempi ja luottavaisempi muuten. Vaikeuksien ja vastoinkäymisten jälkeen elämä on alkanut kantaa ja tulevaisuuteen on luotettava aivan uudella tavalla. Onni on tässä ja nyt, ei murehtivalla vuoden päässä olevien työasioita, koska jokainen polku on kohdallani ollut kuitenkin tarkoitettu. 

Via Pinterest

Tämä toinen odotus on ollut erilainen, rennompi mitä ensimmäinen. Arki on sujunut esikoisen ehdoilla. Raskausviikot ovat hurahteet seuraaviin, puoliväli ylitetty jo tovi sitten ja normaalit vaatteet jääneet pieniksi jo moneen kertaan. Tänä vuonna pikkujoulupukeutumisessa minulle ei ainakaan tule ongelmia, koska en mahdu mihinkään kauniiseen ja pieneen mekkoon, joten voin rauhassa pukeutua telttaan. Tai farkkuihin ja tunikaan. 

Via Pinterest

Niinpä täällä odotellaan. 

Odotellaan Joulua,

odotellaan talvea,

odotellaan vauvaa.

Odotellaan vielä 4 viikkoa loman alkuun,

odotellaan masun kasvamista isommaksi.

Odotellaan (ja toivotaan ettei) lonkkakipuja. 

Aamuisin odottelen että muut heräisivät, 

aamuni alkoi tänäänkin jo 5.30, en vain saa enää nukutuksi vaikka väsyttäisikin. 

Aamut ovat kyllä silti ihania, koska silloin saan juoda rauhassa kahvini ja olla hetken omissaoloissani. 

Via Pinterest

Matkaa on vielä sydäntalveen, mutta hyvällä puolella ollaan. 

Juhlitaan ensin isiä, Itsenäisyyttä, Joulua ja Uuttavuotta ja kenties 3 vuotiastakin...

Nyt pieni, pörrötukkainen ja unelta tuoksuva poikani kömpi viereeni, joten yksi odottelu on ainakin tältä aamulta ohitse. Aamuhommiin ja päivän askareisiin.... 

Via Pinterest

Mukavaa viikonloppua. 

OM