maanantai 12. toukokuuta 2014

Elämää poikien kanssa

Elämä kahden pienen pojan äitinä ja yhden isomman vaimona on välillä (ööö....) vauhdikasta. Olisikohan se oikea sana? Monia ajatuksia pyörii päässäni näin äitienpäivän aikaan. Päällimmäisenä suuri kiitollisuus tästä kaikesta. Poikamme ovat molemmat hurjan rakkaita, suuria taisteluvoittoja, pitkään kaivattuja ja lopulta saatuja. Arjessa kiitollisuus meinaa unohtua ja kaikkea pitää itsestään selvänä. Pyykkivuori kasvaa, matot eivät olekaan suorassa, leluja, likaisia astioita ja sekamelskaa on jokapaikassa, kiristää ja puristaa. Sitten tulee taas hymy, halaus tai sana äiti, tai asia mikä saa kiittämään taas suuresti tästä kaikesta. Kolmen vuoden aikana olen huomannut joitakin asioita, mitä elämä on äitinä, mitä elämä on poikien äitinä ja mitä elo on perheessä, jossa on absoluuttinen miesvalta. 

1. Autot. 
Autot ovat poikien juttu, ehdottomasti. Olen oppinut itsekin automerkkejä yhdessä isoveljen kanssa. Enää autot eivät ole vain punaisia, mustia tai harmaita autoja, vaan ne ovat AUTOJA. Niiden merkit ja mallit tiedetään, millainen auto on kenelläkin ja millaisen auton kukin haluaisi. Olen monesti ihmetellyt poikani auto tietämystä, sillä mieskään ei ole mitenkään erityisesesti autojen perään ollut.

2. Pyykit.
Kun perheessä on kaksi kohtalaisesti liikkuvaa aikuista, yksi leikki-ikäinen ulkoilmaihminen ja yksi sinappikone, on pyykkien määrä aina vakio.


3. Tavarat.
Lähditpä minne vain, lyhyelle tai pidemmälle lomalle tai piipahdukselle kylään tavaraa on. Auto on tupaten täynnä tavaraa ja pakkaustaidot joutuvat koetukselle. Tähän asti ollaan selvitty, eikä meillä ole edes suksipoxia vielä käytössä.



4. Lippikset.
Mistä tietää, että talossa on miesvalta? Jep, eteisessä on kolme kappaletta lippahattuja aina odottamassa mahdollista ulos lähtöä. Lippiksistä myös tiedetään aika paljon, väreistä, toimivuudesta, lipan pituudesta ja siitä millainen sen pitää olla. Yleensä äidin mielestä sopivat pikkupoikien lippikset eivät ole lainkaan sopivia :)



5. Pelit ja liikunta.
Isoveljen yksi kummeista totesi leikkimielisesti että "kuinkahan tuo teidän poika saataisiin kiinnostumaan pallopeleistä?"  Peleistä tiedetään paljon, osaa myös osataan pelata kohtalaisesti. Tässävaiheessa ei vielä kyllä pelikavereista tai pelin taktiikasta paljon perusteta, syöttäminen tai pelikaverillekin pallon antaminen ei vielä oikein ole hallussa. Myös itse on tärkeää harrastaa liikuntaa, itselleni tunnin juoksulenkki toimii ja taas jaksaa hoitaa lapsia ja olla äiti. Sain mieheltäni lahjaksi uudet juoksulenkkarit. Olen tykästynyt newbalanceihin, koska malli on jalkaani sopiva.



6. Rakkaus.
Niin sanomattakin selvää on se, että kaikki tuntemani rakkaus on muutunut kolmen vuoden aikana. Toista lasta odottaessa mietin riittääkö rakkaus myös hänelle, onko se samanlaista, kun esikoisella, onko minusta antamaan rakkautta kahdelle lapselleni ja miehelleni? Vastausta ei tarvitse miettiä, sillä kyllä on. Pikkuveljestä on tullut kolmessa kuukaudessa todellinen äitinpoeka. Eilen aamulla isoveli "retuutti" tuoda lahjaa siinä seitsemän aikoihin meidän huoneeseen. Sain oikeasti todella kivan lahjan, itse istutetun persiljan ruukussa.Tänä aamuna käväistiin hakemassa muutama parvekemansikan taimi, jotka odottelevat istuttamista terassilla. Tästä se taas lähtee, kesä.


perjantai 9. toukokuuta 2014

Leivontakärpänen

Hellou pitkästä aikaa...
Jotenkin blogin kirjoittaminen tuppaa jäämään nykyisin arjen askareiden jalkoihin. Siitäkin huolimatta, että viimeviikko lomailtiin ja arki oli siitä kaukana. Käväistiin mökillä viettämässä vappua. Räntäsadetta, aurinkoa ja tuulta riitti. Samoin piha-askareita, sisällä keittiön toimivuuden suunnittelua ja järvellä ensimmäisiä kalastusreissuja. Syötiin, saunottiin ja nukuttiin hyvin-koko perhe. Tämä viikko on mennyt taasen kotosalla, pyykkiä pesten, siivoillen, neuvolassa käyden ja asioilla kaupungilla. 

Ihan hyvä liikuntaviikkokin on ollut kohdallani. Kaksi kertaa suunnistamassa, kerran juoksulenkillä ja yksi lihaskuntojumppa ja tänään on vasta perjantai! Tänään kuitenkin satelee vettä ja reidetkin ovat sen verran tukossa eilisten Puijon iltarastien jälkeen, että päivä on vietetty sisätiloissa. 

Niinpä tein pakkasessa inventaariota mitä perhe on "hienontanut" talven aikaan. Ja hyvin on marjat, lihat ja kalat maistuneet. Jäljellä oli nimittäin kaksi pientä pussia puolukoita, rasia vadelmia ja toinen mansikoita. Vaalimiani ja pihtaamiani karpaloita on vielä pussin pohja jäljellä, josta saisi vielä yhden herkkujälkkärin tehtyä. Ainoa vain, että olen hukannut herkun teko ohjeen, joten voi mennä vähän hankalaksi. Omalle mummulleni haluaisin sitä valmistaa, koska hänen mailtaan marjat on kerättykin, joten mummu tuuppa käymään! 

Pakkasesta löysin vielä muutaman desin mustikoita, jotka suorastaan pakottivat minut leipomaan mustikkapiirakan. Lisäksi jääkaapin tyhjyys, nälkä ja leivontakärpäsen puraisu sai aikaan, että tein vielä pizzaa lounaaksi. Oli nimittäin pakko hyödyntää aika, mahdollisuus ja inspiraatio, sillä ihan hirveän usein en vietä kokonaista aamupäivää kiettiössä -leipoen :) 

Täällä olisi illalla suunnitelmissa taloyhtiön talkoita, lupsakkaa perheviikonloppua, kenties huomenna tivoliin kaupunkiin, jääkiekkoa ja euroviisuja. Eilen isoveli ja mies kuskasivat jotain pojan vaatekaapin nurkkaan. Sitten poika tuli isot ruskeat silmät säihkyen viereeni ja sanoi: "ÄITI, Minun kaapissani ei sitten ole yhtään mitään. Ei ainakaan sinulle lahjaa, sellaista koria mihin olen istuttanut kukan... Sinne ei sitten kannata mennä. Tein sen ihan itse, mutta siellä ei ole mitään.... ÄITI joko voin antaa sinulle sen lahjan?" Ihana lapseni, Sunnuntaita odotellessa ;)