Leija mummolan yllä

Pikaisen moikat täältä! Tämä viikko on mennyt jotenkin hiljaiselolla eteenpäin. Pyykkien pesua, siivoilua ja ruokahuoltoa. Odotellaan miehen vappuviikon lomaa, tehdään listoja mökille lähtevistä tavaroista ja puuttuvista tarvikkeista. Suunnitellaan ruokaostoksia ja jännätään kuinka kylmä ensiviikosta tuleekaan. Mökille olisi siis suunta kuitenkin ja kun mökki on saaressa, on  kelit ja tuulet arvaamattomia. Siispä pakataan lapsille talvivaatteista lähtien kaikki mukaan. Kaivelin Pääsiäisen ajan kuvailuja ja löysin leijan lennätyskuvat mummulastani. Keli oli tuolloin aurinkoinen, mutta tuuli kovaa, siispä oli hyvä hetki lennättää leijaa. Nyt kahvia, hetki lepoa sohvalla ja sitten nuo pikkupomot taas heräilevätkin. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)

Ainiin ja minut löytää nyt myös instagrammista. Tämäkin fossiili teki Pääsiäispyhinä tunnukset sinne kuvien lataus palvelimelle, siskon avustuksella- enhän minä muuten olisi osannut. Minut löytää tunnuksella pomppu82

Pääsiäinen kuvina

Viime viikko lomailtiin koko perheen voimin maalla. Kelit suosivat ja kevät eteni vauhdilla. Ihan vain  oltiin ja vietettiin aikaa läheisten kanssa. Syötiin tietenkin hyvin, ulkoiltiin ja hieman urheiltiin.

Saatiin ottaa vastaan elämän mukana tulevia haasteita ja hankaluuksia. Niin se vain näköjään elämä välillä käyttää polvillaan, että ihminen huomaa taas elävänsä, olevansa ja tuntevansa. Onneksi kaikki vastoinkäymisetkin on tehty voitettavaksi, yhdessä! Nyt ollaan palailtu jo kotiin. Pyykkikone on "laulanut" useamman kierroksen ja pyykit kuivavat ulkona. Jääkaappi ja ruokavalio on tyhjennetty herkuista ja nyt pitää hieman puhdistautua ennen vapun herkkuja. Kehokin vaatii liikuntaa ja rääkkiä. Pitääkin kaivaa pyörä esiin ja suunnata iltapäivästä  vielä lenkille esikoisen kanssa, pikkuveljen kanssa vaunulenkki on jo heitetty. Mukavia kevät päiviä kaikille.

Äiti kato: minä olen patsas :)

Vaarin kanssa ajelulla, kyllä, on kypärätkin olemassa!

Jäätä oli vielä alkulomasta, lopuksi rannat jo olivat vapaina

Herkkuja, monenlaisia

Mummu <3 pitää huolen siitä, että jalat pysyvät lämpiminä myös kesällä

Liikuntaa herkkujen vastapainoksi

Ruusut nousevat aurinkoisessa kukkapenkissä

Välillä tuuli todella kovaa -siispä leija taivaalle!

Veneen kunnostamista ennen jäiden lähtöä

OM

Metsälounas ja pohdiskelua metsästä

Olenpa tainnut kirjoitella tänne aikaisemmin aiheesta -metsä. Tuosta tutusta, mutta kuitenkin hieman tuntemattomasta, vihrestä kullasta. Itselleni metsä on aina ollut tärkeä paikka, kehon ja mielen rauhoittumispaikka. Vaikkakaan sitä ei ole aina "stressinpurku"paikkana tiedostanutkaan. Tällähetkellä metsä, metsässä liikkuminen ja luontoliikunta on pinnalla liikuntamuotona ja terveyden edistämisen ympäristönä myös paljon mediassa. Viimeksi taisin lukea Yhteishyvä-lehdestä aiheesta. Ammatillisestikin aihe minua kiinnostaa ja myös siksi, että siippani työskentelee osaksi tällähetkellä aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen projektin parissa. Luontoliikunnasta ja sen vaikutuksesta terveyteen on menossa myös tieteellisiä tutkimuksia, ihan väitöskirjatasolla asti. Ei siis yhtään hullumpaa. Mikä mahdollisuus luonnossa piileekään? Ajatteleppa keski-ikäistä suomalaista miestä, joka harrastaa metsästystä ja kalastusta, kulkee paikkaan kuin paikkaan Jahti-Jakt metsästysasu päällään. Onko hän edelläjäkävijä hyvinvoinnin alalla?

Silti tuntuu uskomattomalta, että niin itsestään selvästä asiasta, kuin ulkoilusta, retkeilystä, metsästä ja luonnosta pitää tehdä tiedettä, ennen kuin ihmiset ymmärtävät sen terveysvaikutukset ja toivottavasti alkavat liikkua enemmän luonnossa. Vai tuntuuko? Toisekseen on valtava harmi että läheskään kaikki meistä suomalaisista ei käy metsässä, eikä osaa liikkua metsässä, vaikka meillä olisi siihen loistavat mahdollisuudet. Pääkaupungistammekaan ei ole kuin pieni matka metsiin ja korpiin, kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille. 

Niinpä meidän perheelle, on kohtuullisen itsestään selvää ja luonnollista (hah, sopiipas sana hyvin) liikkua luonnossa, metsässä ja vesillä. Aiomme opettaa luonnossa liikkumisen taidon myös lapsillemme. Taidon lukea karttaa, suunnistaa, tulkita metsän merkkejä ja eläimiä, tehdä tulet nuotioon, tehdä makkaratikku tai perata kalan. Kimmokkeen tähän tekstiin sain muuten siitä, kun katselimme viime viikonloppuna koko perheen dokumentin "Metsän Tarinan", aivan huikaiseva kuvaus metsästä ja hieman erilailla toteutettu käsikirjoitus. Suosittelen ehdottomasti! 

Omaa metsän tarinaamme toteutimme retkeilemällä myös laavulle metsälounaalle. Todelliseen testiin joutui myös Emmaljunganin Cerox- vaunumme ja siihen hankittu seisontalauta. Molemmat toimivat moitteetta myös extreme-alustalla. Lopuksi hieman kuvia eiliseltä retkeltämme. 

 

Niin ja poika tosiaan huomasi taivaalla myös Dustyn ;) 

Mites siellä? Tuleeko liikuttua luonnossa? 

p.s. Enkä ymmärrä miksi nuo viimeiset kuvat eivät suostunee tulemaan samankokoisina, pah!

OM

Operaatio raeruoho

Täällä ollaan sairasteltu lähes koko porukalla. Isoveli oikeastaan pahiten, kuumeillut monen monta päivää. Tuntuneen olleen tuota kuumetta liikkeellä lähes jokaisessa perheessä, sillä niin moni samaa flunssaa on valitelleet. Tänään päästiin kuitenkin vihdoin hieman ulkoilemaan. Sen verran vain, että käytiin kylvämässä takaterassilla raeruoho Teeman miniastiasarjaan. Saa nähdä tuleeko näistä mitään. En todellakaan ole mikään kukkien tai taimien kasvattelija. Oikeastaan tuppaan litsimään kaiken hiemankaan taitoa tarvitsevan kukan, joko kastelussa, lämpötilassa tai valaistuksessa. Raeruohoakin muistan lapsena kastelleeni eräs kevät liian paljon ja eihän niistä tullut, kuin märäntynyt vetinen soppa. Toivottavasti tälläkertaa kuitenkin onnistutaan paremmin...

Kuulumisiin. 

OM

Ihana valo

"Sinä olet aurinko"

Ihanat kelit ulkoiluun ja pihahommiin. Ostimme vaunuihin seisomalaudan isoveljelle, jota nyt olemme menestyksekkäästi testanneet. Hyvin pukkaa äidillekin hikeä työntäessä 14kilosta isoveljeä ja 5 kilosta pikkuveljeä pitkin kävelyteitä :) Aurinkoiset ilmat suorastaan pakottavat ulkoilemaan, eikä sisään meinata malttaa tulla milläään. Pieni kurkkuröhäkipu on vain ollut riesanamme oikeastaan koko perheellä ja tänään ollaankin paranneltu itseämme sisätiloissa. 

Alkuviikosta haravoin ja rapsuttelin jo takapihaakin. Milloinkahan kevät haravointia on päässyt tekemään näillä korkeuksilla maaliskuussa?  

Mukavia kevätpäiviä kaikille. 

OM

Nimi pienelle pojalle

Viime sunnuntaina pikkuveli sai vihdoin virallisesti nimen. Olemme toki kutsuneet häntä oikealla nimellä jo pitkään, ihan jo isoveljenkin vuoksi. Täällä blogin puolella en kuitenkaan nimeä taida paljastaa ja meidät pojat saavat kulkeakin täällä kirjoituksissani nimillä isoveli ja pikkuveli. 

Ristiäiset olivat ihanan tunnelmalliset hulinat. Heti alkuun huomasimme, että yksi virallinen paperi oli jäänyt kotiin ja koska juhlat pidettiin isovanhempien luona, matka hakemaan olisi ollut turhan pitkä. Onneksi paperiasiat saatiin sovittua ja kuntoon ennen, kun pappi kastoi pojan. Pappi viihtyi niinkin hyvin juhlissamme, että taisi myöhästyä seuraavasta tilaisuudesta. 

Juhlissa oli ihana nähdä samalla kertaa kaikkia läheisiä ja viettää iltapäivä heidän kanssaan. 

Kiitos vielä juhlissa olleille, ihanat hulinat!

Erityiskiitos vanhemmilleni, joiden luona tilaisuus pidettiin.

-5kg

5 kiloa olisi pudotettavaa, sen verran se raskaus taas kroppaani ylimääräistä jätti. Reisiin, pakaroihin,  vatsaan ja tisseihin. Se on enemmän, mitä Mini painaa tällähetkellä. Toivottavasti kuitenkin minillä on kasvukäyrät ylöspäin ja äipällä alaspäin. 

Eipä silti, en ota painosta mitään paineita. Emme omista edes vaakaa, koska meillä ei ole koskaan ollut tarvetta tarkkailla painoa tai laihduttaa sen kummemmin. Kävin eilen neuvolan puntarissa terveydenhoitajan kehoituksesta ja sieltä tuon painolukeman nyt teillekin kerroin. 

Enemmän mietin liikunnan iloa ja riemua ja siitä tulevaa hyvää oloa, kuin kiloja. Mukavaa on että pääsee taas liikkeelle, lenkille, jumppiin ja sutjakkasti lapsen kanssa leikkeihin. Olen aloitettu liikkumista kuitenkin varovaisesti. Blogeissa ja facebookissa on kiertänyt jos minkälaista haastetta, milloin haastetaan tekemään kyykkyjä, milloin lankkuliikettä päivittäin. Keväällä motivoidaan liikkumaan ja kesäksi kuntoon jos minkälaisella keinolla. Kyykkyhaastetta mietin hetken, mutten kuitenkaan viitsinyt alkaa jokapäivä kyykkäämään (vaikka hyvä olisi). Lankkuhaastetta en edes miettinyt, sillä venynyt vatsanahkanikin nauroi ajatukselle ;) 

Edellisenä raskaudesta palautumiskeväänä ja kesäänä otin jossakin vaiheessa tavoitteeksi juosta syyskuussa puolimaratonin ja liikkeelle lähtemisen motivaattorina se toimi tuolloin oikein hyvin. Nyt ajattelin, että voisin lenkkeillä ja jumppailla Kuopion Venlojen viesti motivaattorina. Toki se tulee aivan liian aikaisin,  jos ajattelee järjellä. 

Lapsi, lapset asettavat liikunnalle monta haastetta. Liikkuminen tulee oikeastaan aikatauluttaa kalenteriin. Enää ei onnistu, että lähtee silloin, kun mieli tekee. Tietenkään aina se liikkumaan lähteminen ei huvita, väsyttä, laiskottaa ja paljon mukavampi olisi jäädä sohvan nurkkaan syömään suklaata ja katsomaan Emmerdalea. Mutta sitten taas aurinko pilkahtaa pilven takaa ja saa aikaan niin mahtavan tunteen, ettei ulos kertakaikkiaan voi olla lähtemättä. Tai joku urheilija onnistuessaan kilpailusuorituksessaan kerrassaan pakottaa minutkin jumpalle (hyvä KEPA! :) ) tai kaapissa odottaa uudet treenikengät, joita on ihan pakko päästä kokeilemaan. Mikä kenelläkin liikkumaan lähtemisen motivaationa toimiikaan sitä kannattaa hieman vielä kasvattaa. 

Itse kävin aamulla Prismassa kurahousuostoksilla. Samalla huomasin shampoohyllyn päässä uusia huulipunia (minä joka en käytä huulipunia) tai oikeastaan kiiltopunia. Niinpä nappasin pirteän punaisen sävyn ostoskoriini. Puna huuliin ja ai että vaunulenkki sujui hymyssä suin. 

Millä sinä saat itsesi ylös, ulos ja lenkille?

OM