Olenpa tainnut kirjoitella tänne aikaisemmin aiheesta -metsä. Tuosta tutusta, mutta kuitenkin hieman tuntemattomasta, vihrestä kullasta. Itselleni metsä on aina ollut tärkeä paikka, kehon ja mielen rauhoittumispaikka. Vaikkakaan sitä ei ole aina "stressinpurku"paikkana tiedostanutkaan. Tällähetkellä metsä, metsässä liikkuminen ja luontoliikunta on pinnalla liikuntamuotona ja terveyden edistämisen ympäristönä myös paljon mediassa. Viimeksi taisin lukea Yhteishyvä-lehdestä aiheesta. Ammatillisestikin aihe minua kiinnostaa ja myös siksi, että siippani työskentelee osaksi tällähetkellä aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen projektin parissa. Luontoliikunnasta ja sen vaikutuksesta terveyteen on menossa myös tieteellisiä tutkimuksia, ihan väitöskirjatasolla asti. Ei siis yhtään hullumpaa. Mikä mahdollisuus luonnossa piileekään? Ajatteleppa keski-ikäistä suomalaista miestä, joka harrastaa metsästystä ja kalastusta, kulkee paikkaan kuin paikkaan Jahti-Jakt metsästysasu päällään. Onko hän edelläjäkävijä hyvinvoinnin alalla?
Silti tuntuu uskomattomalta, että niin itsestään selvästä asiasta, kuin ulkoilusta, retkeilystä, metsästä ja luonnosta pitää tehdä tiedettä, ennen kuin ihmiset ymmärtävät sen terveysvaikutukset ja toivottavasti alkavat liikkua enemmän luonnossa. Vai tuntuuko? Toisekseen on valtava harmi että läheskään kaikki meistä suomalaisista ei käy metsässä, eikä osaa liikkua metsässä, vaikka meillä olisi siihen loistavat mahdollisuudet. Pääkaupungistammekaan ei ole kuin pieni matka metsiin ja korpiin, kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille.
Niinpä meidän perheelle, on kohtuullisen itsestään selvää ja luonnollista (hah, sopiipas sana hyvin) liikkua luonnossa, metsässä ja vesillä. Aiomme opettaa luonnossa liikkumisen taidon myös lapsillemme. Taidon lukea karttaa, suunnistaa, tulkita metsän merkkejä ja eläimiä, tehdä tulet nuotioon, tehdä makkaratikku tai perata kalan. Kimmokkeen tähän tekstiin sain muuten siitä, kun katselimme viime viikonloppuna koko perheen dokumentin "Metsän Tarinan", aivan huikaiseva kuvaus metsästä ja hieman erilailla toteutettu käsikirjoitus. Suosittelen ehdottomasti!
Omaa metsän tarinaamme toteutimme retkeilemällä myös laavulle metsälounaalle. Todelliseen testiin joutui myös Emmaljunganin Cerox- vaunumme ja siihen hankittu seisontalauta. Molemmat toimivat moitteetta myös extreme-alustalla. Lopuksi hieman kuvia eiliseltä retkeltämme.
Niin ja poika tosiaan huomasi taivaalla myös Dustyn ;)
Mites siellä? Tuleeko liikuttua luonnossa?
p.s. Enkä ymmärrä miksi nuo viimeiset kuvat eivät suostunee tulemaan samankokoisina, pah!
OM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti