Tai oikeammin Venlojen viestin ja juoksukunnon ja tarkan suunnistuksen.... Tuskin noita kahta jälkimmäistä kannattaa edes miettiä, mutta...
Ensimmäisillä kevään kunnon juoksulenkeillä se iski, kaipuu Venlojen viestiin. En ole kyseisissä gameissa ollutkaan sitten vuoden 2009. 2010 tulin raskaaksi ja alku olikin niin kauheaa oloa, ettei juoksusta tullut mitään. 2011 lapsi oli olevinaan niin pieni etten päässyt ja viimevuonna taisin sairastua juuri ennen Jukola viikonloppua.
Sitten soitteli vanha tuttu ja pyysi mukaan Venlojen viestiin. Suostuin heti, en heikolla hetkellä, eikä siis nyt harmita. "Kaksi vanhaa pierua ja kaksi nuorta varsaa" taisivat olla tuttavani "kannustavat" sanat, joilla hän minua mukaan houkutteli. Eipä siinä, nyt edessä olisi taas yksi kesän kohokohdista viikkoa ennen Juhannusta.
|
No joo, tämä on miesten viestistä, mutta hieno kuva kuitenkin |
En minä oikeasti enää vauhtia kaipaa. Mutta se tunnelma.
Me naiset saamme juosta iltapäivästä, yleensä kyllä paahtavassa auringossa. Osuuksia on neljä ja viestinä siis mennään. Suunnistusviestinä. Naisjoukkueita alkaapi olla lähtölistoilla 1000. Osa huippujoukkueita, osa harrastelijoita, osa itsensä haastajia. Venlojen ja Jukolaviestin kiehtovuutta lisää sekin, että siellä menevät samassa metsässä ja samoja ratoja maailmanhuiput ja tavan persjalat.
Voittajajoukkue on maalissa noin kuuden aikoihin illalla, sitten siinä tasaisena virtana perässä tulevat maaliin muutkin.
Naisten viestin jälkeen on hyvää aikaa lepäillä, käydä pesulla ja syödä. Nähdä vanhoja tuttuja ja kierrellä Jukolan kylän putiikeissa.
Illan jo hieman tummuessa (miten nyt keskikesällä yö voi tummua) noin klo 23 aikoihin starttaavat sitten miehet. Jukolanviestin lähtö on jokavuosi kylmiäväreitä aikaansaava kokemus, olitpa sitten katsomassa sitä paikanpäällä tai kotikatsomosta. Kisa jatkuu läpi yön ja aamulla kuuden-seitsemän aikoihin on voittajajoukkue maalissa.
Vähemmin suunnistusta seuraaville lukijoilleni tässäpä muutama linkki, joista voit perehtyä tarkemmin
Jukolan viestiin ja Jukolan viestillä on oma nettifoorumikin ja se löytyy
täältä.
Niin ja mites ne omat valmistautumiset kohti kesää. Kartalla olen käynyt kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla en osannut yhtikäs mitään. Varmaan näkökin alkaa jo "vanhalla" reistaamaan, kun juostessa en nähnyt lukea karttaa. Kivet ja jyrkänteet vain pomppivat silmissä. Toinen kerta jo vähän helpotti: silloin sentään löysin jo kaikkirastit :) Palailen näihin kuulumisiin kunhan homma etenee.
OM