Hän on täällä

Isomummun  neulomissa villasukissa on hyvä kotiutua.

 Viikko sitten maanantaina pitkä odotus viimein palkittiin ja maailmaan syntyi reipas ja urhea pikkuveli. Kaikki meni hienosti ja homma eteni lyhykäisyydessään seuraavanlaisesti. 

Sunnuntai-iltana hurahti lapsivedet ja soitin sairaalaan mites nyt? Sain vastaukseksi yrittää torkahtaa kotona ja tulla viimeistään aamulla sairaalaan. Ihmeellisesti sain nukuttua tunnin- pari, kunnes neljän maissa alkoi säännöllisesti supistelemaan. Vaille viisi herätin mieheni ja puoli kuuden maissa lähdimme ajelemaan sairaalaan. Kaupunki alkoi pikkuhiljaa heräilemään, työmatkalaisia oli yllättävän paljon moottoritiellä liikenteessä. Ajoimme auton parkkihalliin ja kaikessa rauhassa kävelimme sisään. 

Kätilö otti meidät vastaan ja ohjasi seurantaan. Supistuksen voimistuivat hiljalleen, sitten nopeasti ja pian olikin aika jo hätyyttää kätilöä, että nyt vauva taitaa syntyä. Vaille kahdeksan, auringon noustessa, Valon- nimipäivänä sain vatsani päälle pienen pojan. Homma eteni sen verran rivakasti, että lukemiset, puudutukset ja eväät jäi taas saamatta. 

Nyt olemme viikon tutustuneet uuteen mieheen perheessämme. Määrätietoinen hän on, esittää asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi. Aivan ihana, siro rakenteinen, pikkuveljen rääpäle <3. Kerrassaan hurmaava, valtavan rakastettava. Ja jo viikon ikäisenä tuntuu, että hän on kuulunut perheeseemme aina. Isoveli on ottanut vauvan hienosti vastaan, hoitaa ja mekastaa sopivasti. Äidin syli on ollut ruuhkainen viimeaikoina, kun isovelikin vaatii huomiota ja yhteisiä luku ja leikkihetkiä. 

 OM

Pesänrakennusta

Kuvat Via Pinterest

Tammikuun kahdeksas, vuonna 2014. 

Raskausviikko 37 pyörähtää käyntiin huomenna.

Olo on ihan kohtalainen. Välillä en muista olevani raskaana lainkaan, useimmiten masun koko ja kömpelyys kyllä muistuttavat piankin asiasta. Varsinkin öisin. Minusta unta suuresti tarvitsevasta ihmisestä, on tullut yökukkuja. Ei vain meinaa nukuttaa, millään. Niinhän se vanhakansa sanoo, että keho valmistaa vauvan öisiin heräämisiin. 

Esikoinen palasi kerhoon muutamaksi tunniksi leikkimään kavereiden kanssa ja ihmeen koville "paluu arkeen" kolmen viikon jälkeen otti. Sillä reipas ja urhea pienimies tirautti ensimmäiset itkut jo kotoa lähtiessä. Ymmärtää kai tavallaan vauvan tulon ja oman kotona oloni myötä on saanut nyt nauttia äidistä kaikessa rauhassa. Kovasti poika silti leikkikaveria jo odottelee, käy kertomassa masulle tarinoita, soitamassa "serenadeja" ja välillä vain halimassa ja silittämässä. Kerhossa kaikki oli mennyt kuitenkin hyvin ja surut unohtuneet noin 30:ssä sekunnissa.

Pikkuhiljaa olen pessyt vauvanvaatteita, petivaatteita ja tehnyt listaa mitä kaupasta pitäisi käydä jossakin vaiheessa hankkimassa. Talvihattu on hankintalistalla ainaskin, sillä en löydä mistään esikoisen vanhoja, vauva-ajan myssyjä. Toinen mistä haaveilen on pärekori, johon vauvan saisi ensimmäisiksi viikoiksi, miksei kuukausiksikin nukkumaan. Olen nähnyt niitä useissa blogeissa ja sellaiseen olisi mukava rakentaa vauvalle oma pesä. En ole kuitenkaan vielä perehtynyt asiaan, täytyykin ehken hieman googlailla mahdollisia korien valmistajia tai käväistä Kuopion Tammimarkkinoilla. Oman mummolan koritarjonnan kuitenkin jo tiedustelin ja siellä ei sopivaa löytynyt. 

Loppuviikosta ainakin tänne Savoon on luvannut pakkasta ja toivottavasti myös aavistus lunta. Raikkaita kelejä odottellessa ei muuta kuin hyvää viikkoa kaikille! 

OM

Välipäivät

Välipäiviä vietellään täällä kotosalla ihan rentoillen. Sen verran kiireinen joulunaika taas oli etten edes tänne blogiin ehtinyt kurkkaamaan tai kuulumisia päivittelemään. 

Joulunajan kiusanani oli useana päivänä sitkeä nenäverenvuoto, mikä meinasi kiristää hermoja ja vetää oloa veltoksi. Vaiva lienee seurausta hieman laskusuunnassa olevasta hemoglobinista. Mutta ei ole kiva alku jouluaatolle viettää 1,5 tuntia vanhempieni kylpyhuoneessa ja yrittää tyrehdyttää veren tuloa. Onneksi kylpyhuone on juuri remontoitu ja kaunista kaakelia katsoi sentään mielellään. Lisäksi bonuksena saatiin pojalle aatonaattona noussut 38-39 asteen kuume, joten melkoinen yhdistelmä miehelle kestettäväksi - ja kaikille muille sukulaisille :)
Joulunaika sujui siis sukuloiden, syöden ja miehen perinteistä jääkiekko-ottelua seuraten. Aattona oli sentään meidän korkeuksilla vielä hieman lunta, mutta vähintään joulupäivän kaatosade sulatti viimeisetkin pois ja sivutiet muuttuivat kerrasssaan vaarallisen liukkaiksi, ainakin näin etupainoisen loppuraskaana olevan näkökulmasta.... 

Nyt olemme olleet kotosalla jo muutaman päivän ihan vain pojan kanssa rentoillen, kun miehen piti palata työmaalle. Sen verran väsynyttä porukkaa on ollut, että ollaan vedetty 10 tunnin yöunia ja poika vielä 2,5 tunnin päikkäreitä.

Uudeksivuodeksi suunnitteilla on siskon kyläily miehineen (voiko J:tä sanoa jo mieheksi?) Pojat kävivät jo ostamassa muutaman raketin valmiiksi. Jos yhden toiveen, nyt näin alkajaisiksi (helmikuussa esitän mieluusti muutaman lisää) uudellevuodelle on, niin pliispliis, saisko hieman lunta.... 

OM

Riisipuuroa

Yöllä oli satanut lunta ja pakkasta oli aamulla mukavasti muutama aste. Aamupuuhien jälkeen pojat lähtivät ulkoilemaan ja laskemaan liukirilla mäkeä. Lunta oli kuulemma ollut juuri sen verran, että liukuri oli luistanut ja missä lunta ei tarpeeksi ollut, oli jäinen nurmikko kuitenkin ollut tarpeeksi liukas. Ja mitä äiti tekee sitten sillä kuuluisalla "omalla ajalla". Siivoan pikasiivouksella kodin, puran astianpesukoneen, laitan pyykkikoneen pyörimään ja riisipuuron liedelle porisemaan. 

Satuin bongaamaan kuitenkin netistä Radio Novan jouluradion jonka napsautinkin päälle ja aamupäivä oli oikeasti erittäin rentouttava myös itselle, vaikka kodin ja perheen hyväksi se taas menikin. Ehdin juuri ja juuri valmiiksi, kun Suomencupin hiihdot alkoivat televisiosta ja pojat tulivat sisälle. Poika kysyikin heti; "äiti: oletko sinä ollut siinä sängyssä (sohvalla) koko ajan"? :) 

Kiitti vain pikkumuru.... Niin sitä vain vasta nyt huomaan sen kaiken työn ja puuhan, minkä äidit tekevät "näkymättömästi".

Pitkään hautunut riisipuuro, mansikkakiisseli ja ruisleipä odottelikin siis punaposkisia ulkoilijoita. Loppupäivä on mennytkin ihan vain oleillessa, löhöillessä ja pienen kävelylenkin merkeissä. Pakkashuuruinen, luminen metsä oli äärimmäisen kaunis. Kiipesin (ja ähisin) mahani kanssa tuossa lähellä olevan mäen päälle ja ihailin kauneutta. 

OM

Tuoretta ja lämmintä

Leipää. Aah. 

Jääkaappi näyttää tässävaiheessa viikkoa melkoisen tyhjältä. Jotenkin nykyisin ei tuo ruokakaupassa käynti oikein iske, siihen menee aikaa ja on inhottavaa. Niinpä ollaan siirrytty "kerranviikossa" taktiikkaan, jolloin käydään kerralla vinguttamassa korttia sitten enemmän ja täyttämässä jääkaappi täyteen ruokaa ja välillä käydään vain lähikaupasta nappasemassa tärkeimmät. No niin... Nyt ollaan siis siinä vaiheessa menossa, että huomenna olisi kauppareissu edessä ja tänään kaapin tilanne näytti aika huonolta. Kaivelin varastojani ja kun oikein inspiraatio iskee, niin näköjään huonompikin leipuri saa hyvää aikaiseksi. Tein nimittäin jääkaapin tähteistä super hyvää italialaista leipää, aurinkokuivatun tomaatilla, mini tomaatilla, valkosipulilla, kinkulla ja juustolla höystettynä. 

Nyt tässä istun sohvan nurkassa pala leipää ja kuppi teetä vieressäni ja odottelen,että poika nukahtaisi unilleen. Meillä on nämä nukahtamiset vielä vähän niin ja näin. Välillä nukahtaa itsekseen omaan huoneeseen, välillä tarvitsisi vieruskaverin. Joskus nukahtaminen kestää ja kestää ja kestää, vaikka poikaa nukuttaa, mutta unelle ei vain anneta valtaa. Sitten pyöritään ja kiemurrellaan ja huudellaan äitiä tai isiä sängyssään, vaikka mitään hätää ei ole. Toisen kerran taas silmät lupsahtavat kiinni ja kotiin laskeutuu nopeasti tuhiseva hiljaisuus. 

Mutta nyt sitä leipää ja teetä. 

OM

Odottelua

Osa teistä tietää hyvinkin mistä kesäkuinen totaalinen blogihiljaisuuteni johtui. Kärsin nimittäin tuolloin erittäin voimakkaasta väsymyksestä, heikotuksesta ja lopulta pahoinvoinnista. Pikkusiskoni ylioppilasjuhlissa olo oli "omituinen", rauhallinen ja seesteinen. Maistelin harvakseltaan kuohuviiniä, ei oikein huvittanut, vaikka syy olisi ollut mitä parhain juoda lasillinen loppuun. Juhlien jälkeisenä maanantai aamuna, sain selville että odotan vauvaa. Haaveilemamme asia, jota emme missään maailman tilanteessa pitäneet itsestään selvyytenä, oli kenties käymässä toteen ja elämä, joka osaa yllättää juuri silloin, kun itse ei yllätyksiin enää usko. 

Via Pinterest

Alku oli hankalaa, kesän sinnittelin töissä, aivan kuin esikoisenkin kanssa. Viime kesä meni totaalisesti kohdaltani "ohitse", olo oli niin kurja, mutta olin onnellisen tietoinen siitä, että tämä on vain väliaikaista. Tämän vuoksi kestää ihan mitä vain. Iso kiitos miehelleni, koska tällaisina hetkinä hänen sydämellisyys ja rakkaus tulivat enemmän kuin koskaan tarpeeseen. Kiitos myös kaikille niille, jotka grilliruokia laittaessaan keittivät samalla minulle perunavelliä tai kaurapuuroa :)

Via Pinterest

Sitten eräänä päivänä töissä huomasin, että minulla tekeekin mieli kahvia. Maailma alkoi selkenemään, ruoka maistumaan ja vointi parantumaan. Raskauden ensimmäinen kolmannes oli ohitettu. Tuosta on menty eteenpäin esikoisen ehdoilla, arkea pyörittäen ja ajatuksen tasolla jo uuteen sopeutuen. Tilanne on toisenlainen, kuin viimeksi. Haastavampi ja epävarmepi töiden suhteen, mutta varmempi ja luottavaisempi muuten. Vaikeuksien ja vastoinkäymisten jälkeen elämä on alkanut kantaa ja tulevaisuuteen on luotettava aivan uudella tavalla. Onni on tässä ja nyt, ei murehtivalla vuoden päässä olevien työasioita, koska jokainen polku on kohdallani ollut kuitenkin tarkoitettu. 

Via Pinterest

Tämä toinen odotus on ollut erilainen, rennompi mitä ensimmäinen. Arki on sujunut esikoisen ehdoilla. Raskausviikot ovat hurahteet seuraaviin, puoliväli ylitetty jo tovi sitten ja normaalit vaatteet jääneet pieniksi jo moneen kertaan. Tänä vuonna pikkujoulupukeutumisessa minulle ei ainakaan tule ongelmia, koska en mahdu mihinkään kauniiseen ja pieneen mekkoon, joten voin rauhassa pukeutua telttaan. Tai farkkuihin ja tunikaan. 

Via Pinterest

Niinpä täällä odotellaan. 

Odotellaan Joulua,

odotellaan talvea,

odotellaan vauvaa.

Odotellaan vielä 4 viikkoa loman alkuun,

odotellaan masun kasvamista isommaksi.

Odotellaan (ja toivotaan ettei) lonkkakipuja. 

Aamuisin odottelen että muut heräisivät, 

aamuni alkoi tänäänkin jo 5.30, en vain saa enää nukutuksi vaikka väsyttäisikin. 

Aamut ovat kyllä silti ihania, koska silloin saan juoda rauhassa kahvini ja olla hetken omissaoloissani. 

Via Pinterest

Matkaa on vielä sydäntalveen, mutta hyvällä puolella ollaan. 

Juhlitaan ensin isiä, Itsenäisyyttä, Joulua ja Uuttavuotta ja kenties 3 vuotiastakin...

Nyt pieni, pörrötukkainen ja unelta tuoksuva poikani kömpi viereeni, joten yksi odottelu on ainakin tältä aamulta ohitse. Aamuhommiin ja päivän askareisiin.... 

Via Pinterest

Mukavaa viikonloppua. 

OM

Kalsaripäivä...

...pojalla, villasukkapäivä äidillä. 

Flunssaryökäle puraisi meitäkin. Pojalla on ollut kuumettakin ja nenä vuotaa. Perinteisesti yöllä on nukuttu huonosti ja syönti ei oikein meinaa iskeä. Niinpä ollaan otettu tämä päivä ihan rennosti. Kuljettu koko päivä kalsareissa ja villasukissa. Laatikon pohjalta löytyi sopivasti Niko-lentäjän poika elokuva, joka oli oikein omiaan tällaiseen päivään. Ollaan polteltu kynttilöitä ja oltu vaan.

Nyt jo näyttää hieman virkistystä tapahtuvan. Pikkuautot pörisevät ja pojan huone näyttää juuri niin räjähtäneeltä, kuin leikkivän pikkupojan huoneen pitääkin ja

uunissa tuoksuu jauheliha-punajuuri-peruna-sinihomejuustolaatikko.

OM

Illan suunnitelmat

Mietittiin eilen pitkään lähteäkö ruokakauppaostoksille eilen illasta vai tänään työpäivän jälkeen. Niinpä oli tainnut miettiä moni muukin, sillä Prisman parkkipaikalta sai etsiä ensialkuun tyhjää ruutua autolleen. 

Ihmeen hyvin reissu meni, taisipa muutkin ihmiset kun olla liikkeellä etukäteen hyvin psyykatulla pitkällä 

p-i-n-n-a-l-l-a. 

Pojankin kärsivällisyys riitti hyvin, kun alkumatkasta hän huomasi Angry birds luutun, joka piti ihan ehdottomasti saada. Hintaa kyseiselle luutulla oli enemmän, kun äidin puolen vuoden wettexseillä, mutta voin jo nyt sanoa, että oli hintansa väärti. Kaveri tutki luuttua ja kuvaa ja sepitteli tarinoitaan vihaisista linnuista. 

Eipä vain tainnut tietää poika mihin tuonkin luutun osto johtaa.... Hah. Tänään olisi edessä nimittäin pikasiivousta kotosalla. Viikonlopuksi saamme rakkaita vieraita kyläilemään ja kenties kirjoitamme kirjeen jo joulupukillekin. Miten muuten voikin noin pieni (2,5vee) osata selata Suurta lelukirjaa jo niin antaumuksella. Lego ja autosivujen kohdalla alkaa olla jo sivut luettu aivan hiirenkorville. 

 

OM

Aamuhämärissä

Aamut, olen kyllä aamu ihminen. Voi miten ihanan rauhallisia ne ovatkaan. Hetki aikaa ihan vain itselle, varsinkin vapaapäivien aamut, jolloin ei tarvitse selviytyä töihin tai päiväkotiin. Ei tarvitse kiireessä etsiä päivän vaatteita.

Tänäkin aamuna muut nukkuvat. Itse keittelin aamukahvit ja nautiskelen eilen leivottuja sämpylöitä. Ensimmäinen tämän vuoden joululehtikin on jo ehtinyt kaupanhyllyltä meidänkin kotiimme. Ajattelin lueskella sitä ja kurkkailla myös seuraamieni blogien päivitykset.

Aamu alkaa hiljalleen valjeta.... 

Syysvalot

Meillä on suunnitteilla maalata meidän aikuisten makuuhuoneesta viikonlopun aikana seinät uudestaan. Vanha värimaailma on rauhallinen; beige & maitokahvi yhdistelmä ja kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme miellyttivät värit silmää ja mieltä. Mutta nyt kun seiniä on katsellut jo melkein 5 vuotta ovat ne alkaneet näyttämään tunkkaisilta. Suunnitelmissamme on maalata seinät lämpimän harmaalla sävyllä ja värin valinta ei ole ollenkaan helppo tai yksinkertainen juttu. 

Kuvat jotka nappasin nyt iltahämärissä seinä näyttää aivan kellertävältä, päivänvalossa taas maitokahvilta ja jossakin valossa sinertävältä. Jos beiget sävyt muuttuvat jo niin paljon, mitä se onkaan harmaissa. 

Kävin tänään pikaisesti hakemassa Tikkurilan värikarttoja kotiin tuumailtavaksi ja kodin terrasta tarttui samalla mukaan uudet syysvalot. Olen katsellut pallovaloköynnöksiä useista liikkeistä, mutta nämä harmaa& valkoinen yhdistelmä "kolahti" heti. Heräteostos epäilemättä, mutta kaunis. Vielä kun saan päätettyä mihin huoneeseen köynnös tulee. Kenties uuteen, maalattuun makkariimme sitten viikonlopun uurastuksen jälkeen. 

OM

Lauantaita (ja arvonta muistutus)

Hei vaan...

Täällä vietellää mukavaa viikonloppua ihan vain kotosalla koko perhee voimin. Eilen päästiin töistä miehen kanssa molemmat kerrankin hyvissä ajoin, joten siivoilimme rauhassa kotia oikein kunnolla. Illalla leivoin pizzaa ja saunan jälkeen taisimme ollakin nukkumassa koko porukka ennen kymmentä. Sain ihmeekseni nukuttua aamulla seitsemään asti, joten pitkien yöunien vuoksi tänään on ollut oikein virkeä ja voimaantunut olo. 

Syys-siivoiluja jatkettiin aamupäivällä hieman ulkosalla. Puutarhakalusteet ja aurinkovarjo pääsivät talvilevolle. Kesäkukkien raadot kompostiin. Mansikoissa oli vielä muutamia marjoja tuloillaan, joten niitä en raaskinut laittaa vielä pois. Enkä myöskään pelargoniaa, joka kukkii jo varmaan 3:tta tai 4:ttä kukkaeräänsä. 

Viimeinen pala mennyttä kesää

Läheisestä Agrimarketista käytiin hakemassa syyskukat etuterasillemme ja äitini ja isäni vanha, jo usean eri hävitystuomio saanut tuoli pääsi koristamaan ja tuomaan rosoista pintaa ulko-oven viereen. 

Etuterassin syysasu

Lounaan jälkeen kömmimme pienille päiväunille koko sakki perhepetiin meidän sänkyyn. Pojat nukkuvat vieläkin, makkarista kuuluu vain tasainen tuhina. Itse täällä nautiskelen kupillisesta tummapaahteista kahvia ja palasesta tummasuklaata. Taidanpa lähteä käymään hieman lenkillä tuossa lähimetsässä, kun unikeot eivät ota herätäkseen. 

Eli aika leppoisan mukavaa lauantaita täällä vietellään. Muistakaahan käydä osallistumassa laukkuarvontaan. Parhaiten sinne pääsette vasemman laidan ylintäkuvaa klikkaamalla tai tästä linkistä

OM

Uusi sohva, vihdoinkin....

Vihdoinkin. 

Saatiin uusi sohva meidän kotiin. Vanha beigen värinen divaanisohva alkoi totaalisesti kyllästyttämään ja toisekseen sohvassa olleet "heittotyynyt" todettiin erittäin epäkäytännöllisiksi lapsiperheeseen. 

Vaaleanharmaata haettiin ja vaaleanharmaata saatiin. Ikeasta tarttui mukaan vielä jalkalamppu ja mustia taulunkehyksiä. Jossakin vaiheessa olisi tarkoitus vaihtaa taulut seinälle mustiin kehyksiin, hieman särmää antamaan. Minua on alkanut nyt miellyttämään harmaan, mustan, valkean ja sopivien tehostevärien rauhallinen liitto. 

Kodissamme on ollut paljon beigeä, myös seinät, jotka ovatkin seuraavaksi maalausurakan kohteena. 

Onko siellä ruudun toisella puolella hyviä vinkkejä/ väri yhdistelmiä LÄMPIMÄN vaaleanharmaisiin seiniin? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan.

Nyt pannukakku taitaakin olla valmista uunissa, jospa sillä saisi tämän alkavan päänsärynkin hieman kuriin. 

-OM-

Naistenpäivän aamuna

Hyvää Naistenpäivää kaikki elämäni tärkeimmät naiset, blogini lukijat ja uudet tuttavuudet. Täällä naistenpäivän aamu alkoi kiireisesti. Ruhtinaallisten 9 tunnin yöunien jälkeen olen nyt pakkaillut viikonloppua varten, purkanut astianpesu- ja pyykinpesukonetta, maksanut pari laskua ja hörppinyt aamukahvia. Kaikki kai hyvin naisten hommia? 

Olen ollut itsekseni kotona pari päivää, kun pojat lähti maalle loman viettoon ja lämmittämään mökkiä viikonloppua varten. Ajateltiin mennä ensimmäistä kertaa talvella mökillemme yöksi, saa nähdä mitä tuleman pitää. Melkoisen kirpakkaa pakkasta kun on luvattu. 

 Keittiömme sai uudet, valelaskosverhot ja olohuoneeseen tein Pentikin lumme-kankaasta keväisen taulun. Piristäköön kuvat ja narsissit naistenpäiväänne ja palataan taas :) 

OM

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivän aamu käynnistyi perinteisesti joulukalenterin avaamisella ja Toljanteria katsellen. Pakkanen paukkuu ulkona -20 asteessa, pakkasaurinko paistaa. Kaunista, kylmää ja suomalaista. Uunissa hautuu valkosipuliperunat ja liha maustuu keittiössä, pojan isovanhemmat ovat tulossa syömään. Perinteisin ja rauhallisin menoin siis tätä päivää juhlitaan.

Tässä kohtaa se sydän on ihmisellä

Päiväkodissa oli eilen Itsenäisyyspäivän juhlat, joten pukeutua piti ykkösiin

OM

Vanha herra

Käytiin moikkaamassa eilen joulupukkia. Hieman taisi pitkäpartainen, puna pukeinen kaveri meidän jätkää pelottaa, sillä sen verran tiukasti piti äidin kaulasta puristaa. Kun pahimmasta alku shokista selvittiin, niin sitten pukille pystyi jo hieman vilkuttamaankin. 

Hain ensimmäiset hyasintit kaupasta ja laitoin pestyihin kastikepurkkeihin. Piparkakkumuotin sutaisin nauhalla ympärille ja yksinkertaisen kaunis asetelma on valmis. 

Uskaltaako tuonne muka mennä?

Nyt et kyllä äiti laske irti...

Pukin rekeenkin vielä jouduin...

Yksinkertaisen kaunista

Nyt katsomaan talviurheilua televisiosta, hop hop!

OM

Työvalo

Ikeastapa hyvinkin. Oikeastaan lähdettiin etsimään jotain uutta jouluvaloa, mutta pettymyksekseni siellä ei ollutkaan yhtään mieluista. Sen sijaan mukaan tarttui työvalo tietokonepöydälle, joka sijaitsee tällähetkellä meidän makuuhuoneen nurkassa.

Pieni apulaiseni nappasi jossakin vaiheessa rattaisiinsa mukaan (taas) yhden pehmolelun. Kuulemma "Rambo-koijja". Pureskelipa sitten koko loppukierroksen koiran häntää, joten kassalla se oli pakko napata mukaan ostoksiin. Eikä sydän raaskinut sanoa ei, sen verran rakkaasti hän "Rambo-koijjaa" kainalossaan kuljetti.
Näkemisen arvoinen oli myös hänen ilmeensä silloin, kun maistoi elämänsä ensimmäistä kertaa hotdogia. Ja olipahan naurussa pitelemistä, kun sitä hotdog-sanaa yritettiin yhdessä opetella sanomaan.

Pitkään mietin myös jouluköynnös härpäkkeiden luona. Väreinä oli useita itseäni miellyttäviä, mutta tälläkertaa päädyin klassiseen punaiseen. Tuli vain sellainen olo, että nyt kaipaa jotain väriä lisää muuten niin vaaleaan sisustukseemme.

OM

Ensimmäiset

Ankean unettava, pimeä ja sateinen aamu. Parantelen kättäni vielä(kin) kotona. Aamulla ulkoillessa käveltiin pojan kanssa lähikauppaan ostamaan torttutaikinaa ja tehtiin kauden ensimmäiset tähtitortut. 

Kohta poika heräilee päiväuniltaan. Odotellaan tässä isääni piipahtamaan kylään, on ollut kokoustamassa kaupungissa. Poika on ollut koko aamupäivän ihan "ripulilla" vaarin tulosta.  Ihana herätys kohta pienellä, kun odotus palkitaan.

OM