Sadepäivän ilo

Life is too short to be unhappy :)

Ajatellaan positiivisesti, vaikkakin ulkona sataa, taas.
Sateella voi vaikka siivoilla nurkkia tai saada lastenhuoneen ikuisuusprojektia hieman eteenpäin. Meillä mylläkän koki taas lelujen säilytys ja toisaalta eteisen säilytysratkaisut. Aivan auttamattomasti säilytystilaa on edelleen liian vähän, mutta siivous ainakin hieman helpottaa liikkumista.

Ikean Kallax hankittiin nyt vuorostaan kotiin. Pariviikkoa aikaisemmin mökille. Pieni ja näppärä, toisaalta hyvin tavaraa kätkevä ja edullinen. Mökillä hylly sijoitettiin rappusten alle hukkaneliöitä täyttämään, kotona pojan huoneeseen. Mökille laatikoiksi valittiin hieman romanttisemmat, kotiin raikkaan poikamaiset. Poika on (niin kuin läheiset tietää) oikea autofriikki. Hän löysikin taulu ja korttiosastolta  mukavia autokortteja. Vielä pitäisi keksiä korteille joku paikka.

Niin ja loppuviikollehan on luvattu jo hyvää keliä. Miehen loman alkajaisiksi +25:ttä!!!

Kesken jalkapallopelin...

... Tulin vain huikkaamaan kuulumiset.
Heissan vaan. Kesä on hurahtanut jo Juhannuksenkin yli. Joku saattaisi vinoilla, että kohtahan on jo syksy, kun päiväkin alkaa lyhentymään :) Täällä nautiskellaan kuitenkin aikatauluttomuudesta. Arki sujuu oikeastaan miehen työvuorojen mukaan, ollaan milloin missäkin. Ainoa vain että kelit saisivat olla hieman paremmat, toisaalta kun on tottunut kylmään, niin tällainen +17 asteen lämpökin tuntuu mukavalta. Miehellä on vielä viikko töitä ja aitten saadaan iskäkin aikatauluttomaksi...

Napsin kuvia tabletilla. Olin jotenkin ihan unohtanut, että tässäkin on kamera. Lapset nukahtivat juuri. Nyt taidetaan grillailla hieman makkaraa ja katsoa illan jalkapallopeliä. Hmm.. Makkaraa ja sohvaa, mitenkähän sitä lenkille taas motivoituisi. Täytyy varmaan ottaa joku uusi tavoite, kun Venlojen viesti oli ja meni jo ;)

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Kesää ja kukkasia

Hiljaista on pidellyt täällä blogin puolella ja joudun jälleen pahoittelemaan kirjoittelemattomuuttani. Kesä ja helle ajaa meidät ulos, rannalle, peleihin, metsiin ja järvelle. Sisällä ja oikeastaan kotona käydään vain pyörähtämässä, eletään kuin pellossa. Välillä otetaan teho siivous hetkiä, jolloin pyykit pestään, pölyt imuroidaan ja nurmikko ajetaan. Sitten taas pelejä, uinteja, kalastusta, juoksulenkkejä ja kesän herkkuja. Kameraan on kertynyt paljon kuvia ja paljon kuvia olen ottanut myös blogiajatuksellakin, mutta ne odottelevat joko tuolla puhelimenkamerassa tai tietokoneen syövereissä sadepäiviä. Rehellisesti sanottuna tietokonetta ei olla viikkokausiin avattu muuhun, kuin laskujen maksuun. Muiden blogien lukemiset, säiden seuraamiset ja uutiset seurataan pikaisesti joko kännykästä tai tabletista. Nämä herkulliset kesäkukka ja kesäherkku kuvatkin on otettu jo reilusti toukokuun puolella. 

Elämää poikien kanssa

Elämä kahden pienen pojan äitinä ja yhden isomman vaimona on välillä (ööö....) vauhdikasta. Olisikohan se oikea sana? Monia ajatuksia pyörii päässäni näin äitienpäivän aikaan. Päällimmäisenä suuri kiitollisuus tästä kaikesta. Poikamme ovat molemmat hurjan rakkaita, suuria taisteluvoittoja, pitkään kaivattuja ja lopulta saatuja. Arjessa kiitollisuus meinaa unohtua ja kaikkea pitää itsestään selvänä. Pyykkivuori kasvaa, matot eivät olekaan suorassa, leluja, likaisia astioita ja sekamelskaa on jokapaikassa, kiristää ja puristaa. Sitten tulee taas hymy, halaus tai sana äiti, tai asia mikä saa kiittämään taas suuresti tästä kaikesta. Kolmen vuoden aikana olen huomannut joitakin asioita, mitä elämä on äitinä, mitä elämä on poikien äitinä ja mitä elo on perheessä, jossa on absoluuttinen miesvalta. 

1. Autot. 

Autot ovat poikien juttu, ehdottomasti. Olen oppinut itsekin automerkkejä yhdessä isoveljen kanssa. Enää autot eivät ole vain punaisia, mustia tai harmaita autoja, vaan ne ovat AUTOJA. Niiden merkit ja mallit tiedetään, millainen auto on kenelläkin ja millaisen auton kukin haluaisi. Olen monesti ihmetellyt poikani auto tietämystä, sillä mieskään ei ole mitenkään erityisesesti autojen perään ollut.

2. Pyykit.
Kun perheessä on kaksi kohtalaisesti liikkuvaa aikuista, yksi leikki-ikäinen ulkoilmaihminen ja yksi sinappikone, on pyykkien määrä aina vakio.

3. Tavarat.
Lähditpä minne vain, lyhyelle tai pidemmälle lomalle tai piipahdukselle kylään tavaraa on. Auto on tupaten täynnä tavaraa ja pakkaustaidot joutuvat koetukselle. Tähän asti ollaan selvitty, eikä meillä ole edes suksipoxia vielä käytössä.

4. Lippikset.
Mistä tietää, että talossa on miesvalta? Jep, eteisessä on kolme kappaletta lippahattuja aina odottamassa mahdollista ulos lähtöä. Lippiksistä myös tiedetään aika paljon, väreistä, toimivuudesta, lipan pituudesta ja siitä millainen sen pitää olla. Yleensä äidin mielestä sopivat pikkupoikien lippikset eivät ole lainkaan sopivia :)

5. Pelit ja liikunta.
Isoveljen yksi kummeista totesi leikkimielisesti että "kuinkahan tuo teidän poika saataisiin kiinnostumaan pallopeleistä?"  Peleistä tiedetään paljon, osaa myös osataan pelata kohtalaisesti. Tässävaiheessa ei vielä kyllä pelikavereista tai pelin taktiikasta paljon perusteta, syöttäminen tai pelikaverillekin pallon antaminen ei vielä oikein ole hallussa. Myös itse on tärkeää harrastaa liikuntaa, itselleni tunnin juoksulenkki toimii ja taas jaksaa hoitaa lapsia ja olla äiti. Sain mieheltäni lahjaksi uudet juoksulenkkarit. Olen tykästynyt newbalanceihin, koska malli on jalkaani sopiva.

6. Rakkaus.
Niin sanomattakin selvää on se, että kaikki tuntemani rakkaus on muutunut kolmen vuoden aikana. Toista lasta odottaessa mietin riittääkö rakkaus myös hänelle, onko se samanlaista, kun esikoisella, onko minusta antamaan rakkautta kahdelle lapselleni ja miehelleni? Vastausta ei tarvitse miettiä, sillä kyllä on. Pikkuveljestä on tullut kolmessa kuukaudessa todellinen äitinpoeka. Eilen aamulla isoveli "retuutti" tuoda lahjaa siinä seitsemän aikoihin meidän huoneeseen. Sain oikeasti todella kivan lahjan, itse istutetun persiljan ruukussa.Tänä aamuna käväistiin hakemassa muutama parvekemansikan taimi, jotka odottelevat istuttamista terassilla. Tästä se taas lähtee, kesä.

Leivontakärpänen

Hellou pitkästä aikaa...

Jotenkin blogin kirjoittaminen tuppaa jäämään nykyisin arjen askareiden jalkoihin. Siitäkin huolimatta, että viimeviikko lomailtiin ja arki oli siitä kaukana. Käväistiin mökillä viettämässä vappua. Räntäsadetta, aurinkoa ja tuulta riitti. Samoin piha-askareita, sisällä keittiön toimivuuden suunnittelua ja järvellä ensimmäisiä kalastusreissuja. Syötiin, saunottiin ja nukuttiin hyvin-koko perhe. Tämä viikko on mennyt taasen kotosalla, pyykkiä pesten, siivoillen, neuvolassa käyden ja asioilla kaupungilla. 

Ihan hyvä liikuntaviikkokin on ollut kohdallani. Kaksi kertaa suunnistamassa, kerran juoksulenkillä ja yksi lihaskuntojumppa ja tänään on vasta perjantai! Tänään kuitenkin satelee vettä ja reidetkin ovat sen verran tukossa eilisten Puijon iltarastien jälkeen, että päivä on vietetty sisätiloissa. 

Niinpä tein pakkasessa inventaariota mitä perhe on "hienontanut" talven aikaan. Ja hyvin on marjat, lihat ja kalat maistuneet. Jäljellä oli nimittäin kaksi pientä pussia puolukoita, rasia vadelmia ja toinen mansikoita. Vaalimiani ja pihtaamiani karpaloita on vielä pussin pohja jäljellä, josta saisi vielä yhden herkkujälkkärin tehtyä. Ainoa vain, että olen hukannut herkun teko ohjeen, joten voi mennä vähän hankalaksi. Omalle mummulleni haluaisin sitä valmistaa, koska hänen mailtaan marjat on kerättykin, joten mummu tuuppa käymään! 

Pakkasesta löysin vielä muutaman desin mustikoita, jotka suorastaan pakottivat minut leipomaan mustikkapiirakan. Lisäksi jääkaapin tyhjyys, nälkä ja leivontakärpäsen puraisu sai aikaan, että tein vielä pizzaa lounaaksi. Oli nimittäin pakko hyödyntää aika, mahdollisuus ja inspiraatio, sillä ihan hirveän usein en vietä kokonaista aamupäivää kiettiössä -leipoen :) 

Täällä olisi illalla suunnitelmissa taloyhtiön talkoita, lupsakkaa perheviikonloppua, kenties huomenna tivoliin kaupunkiin, jääkiekkoa ja euroviisuja. Eilen isoveli ja mies kuskasivat jotain pojan vaatekaapin nurkkaan. Sitten poika tuli isot ruskeat silmät säihkyen viereeni ja sanoi: "ÄITI, Minun kaapissani ei sitten ole yhtään mitään. Ei ainakaan sinulle lahjaa, sellaista koria mihin olen istuttanut kukan... Sinne ei sitten kannata mennä. Tein sen ihan itse, mutta siellä ei ole mitään.... ÄITI joko voin antaa sinulle sen lahjan?" Ihana lapseni, Sunnuntaita odotellessa ;) 

Leija mummolan yllä

Pikaisen moikat täältä! Tämä viikko on mennyt jotenkin hiljaiselolla eteenpäin. Pyykkien pesua, siivoilua ja ruokahuoltoa. Odotellaan miehen vappuviikon lomaa, tehdään listoja mökille lähtevistä tavaroista ja puuttuvista tarvikkeista. Suunnitellaan ruokaostoksia ja jännätään kuinka kylmä ensiviikosta tuleekaan. Mökille olisi siis suunta kuitenkin ja kun mökki on saaressa, on  kelit ja tuulet arvaamattomia. Siispä pakataan lapsille talvivaatteista lähtien kaikki mukaan. Kaivelin Pääsiäisen ajan kuvailuja ja löysin leijan lennätyskuvat mummulastani. Keli oli tuolloin aurinkoinen, mutta tuuli kovaa, siispä oli hyvä hetki lennättää leijaa. Nyt kahvia, hetki lepoa sohvalla ja sitten nuo pikkupomot taas heräilevätkin. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)

Ainiin ja minut löytää nyt myös instagrammista. Tämäkin fossiili teki Pääsiäispyhinä tunnukset sinne kuvien lataus palvelimelle, siskon avustuksella- enhän minä muuten olisi osannut. Minut löytää tunnuksella pomppu82

Pääsiäinen kuvina

Viime viikko lomailtiin koko perheen voimin maalla. Kelit suosivat ja kevät eteni vauhdilla. Ihan vain  oltiin ja vietettiin aikaa läheisten kanssa. Syötiin tietenkin hyvin, ulkoiltiin ja hieman urheiltiin.

Saatiin ottaa vastaan elämän mukana tulevia haasteita ja hankaluuksia. Niin se vain näköjään elämä välillä käyttää polvillaan, että ihminen huomaa taas elävänsä, olevansa ja tuntevansa. Onneksi kaikki vastoinkäymisetkin on tehty voitettavaksi, yhdessä! Nyt ollaan palailtu jo kotiin. Pyykkikone on "laulanut" useamman kierroksen ja pyykit kuivavat ulkona. Jääkaappi ja ruokavalio on tyhjennetty herkuista ja nyt pitää hieman puhdistautua ennen vapun herkkuja. Kehokin vaatii liikuntaa ja rääkkiä. Pitääkin kaivaa pyörä esiin ja suunnata iltapäivästä  vielä lenkille esikoisen kanssa, pikkuveljen kanssa vaunulenkki on jo heitetty. Mukavia kevät päiviä kaikille.

Äiti kato: minä olen patsas :)

Vaarin kanssa ajelulla, kyllä, on kypärätkin olemassa!

Jäätä oli vielä alkulomasta, lopuksi rannat jo olivat vapaina

Herkkuja, monenlaisia

Mummu <3 pitää huolen siitä, että jalat pysyvät lämpiminä myös kesällä

Liikuntaa herkkujen vastapainoksi

Ruusut nousevat aurinkoisessa kukkapenkissä

Välillä tuuli todella kovaa -siispä leija taivaalle!

Veneen kunnostamista ennen jäiden lähtöä

OM