Kesken jalkapallopelin...

... Tulin vain huikkaamaan kuulumiset.
Heissan vaan. Kesä on hurahtanut jo Juhannuksenkin yli. Joku saattaisi vinoilla, että kohtahan on jo syksy, kun päiväkin alkaa lyhentymään :) Täällä nautiskellaan kuitenkin aikatauluttomuudesta. Arki sujuu oikeastaan miehen työvuorojen mukaan, ollaan milloin missäkin. Ainoa vain että kelit saisivat olla hieman paremmat, toisaalta kun on tottunut kylmään, niin tällainen +17 asteen lämpökin tuntuu mukavalta. Miehellä on vielä viikko töitä ja aitten saadaan iskäkin aikatauluttomaksi...

Napsin kuvia tabletilla. Olin jotenkin ihan unohtanut, että tässäkin on kamera. Lapset nukahtivat juuri. Nyt taidetaan grillailla hieman makkaraa ja katsoa illan jalkapallopeliä. Hmm.. Makkaraa ja sohvaa, mitenkähän sitä lenkille taas motivoituisi. Täytyy varmaan ottaa joku uusi tavoite, kun Venlojen viesti oli ja meni jo ;)

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Muutoksen vuosi 2013

Näin Uuden Vuoden kynnyksellä, menneen vuoden viimeisenä päivänä sitä pakostikin hieman vetää yhteen mennyttä ja miettii tulevaa. Mennyt vuosi oli itselleni ja perheelleni muutoksen vuosi. Alkuvuodesta hyvästelin ihan hyvän, mutta loppuakohti rajusti muuttuneen työpaikkani. Hieman pelotti, jännitti, tulevaisuus mietityttikin. Loppujenlopuksi tuskin olisin uskaltanut päästää itse irti, vaikka olo oli sitä jo usean kuukauden ajan vaatinut. Sydän sanonut toista, mitä järki. Oikeastaan ehdimme nauttia pojan kanssa pitkistä hiihtolenkeistä vain muutaman kerran, kun uudet työt ja haasteet kutsuivat. Sain kokeilla siipieni kantavuuttaa ja huomata että ne kantoivatkin. Mahdollisuuksia nähdä ja kokea erilaista työtä ja tehtävää. 

Sain seurata koko vuoden pienen poikani kasvamista ja kehittymistä. Miten pukeminen, riisuminen, leikkiminen, laulaminen, pottailu, pussailu, tunteiden näyttäminen jne. kehittyivät ja kuinka ihmeelliseksi hän ja me vanhemmat jokaisen päivän koimme. Vanhemmuuden yksi parhaimmista asioista lienee se, kun huomaa miten ihmeellistä on kun lapsi oivaltaa ja oppii uutta. Miten ihmeellistä on, kun "kurkku" ja "kurkku" tarkoittavatkin kahta eri asiaa. Toki on niitä päiviä, kun mikään ei onnistu, väsyttää, kiukuttaa -meitä kaikkia. Niin kai pitääkin. 

Monessakaan asiassa emme ole kulkeneet helpointa reittiä eteenpäin. Mitään emme pidä itsestään selvyyksinä. Luotan siihen että kaikella on tarkoituksensa ja merkityksensä tässä elämässä. 

Kesäkuun alussa sain tietää odottavani vauvaa, mikä määrittikin lopulta loppuvuotemma rytmin ja arvot ja toi tullessaan kohtuullisen selvät näkymät vuoteen 2014. 

Vaikka paljon tuttua ja turvallista lähti, ne kaikkein tärkeimmät jäivät: 

Perhe, ystävät, tapa elää, tapa olla, tapa kasvattaa lasta, juuremme, luonnosta nauttiminen, turvallinen koti ja kaunis kesäpaikkamme.

"Oman arvonsa ymmärtää vain se, joka kykenee kunnioittamaan jokaista askeltaan." 

-Paulo Coelho- 

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2014 

OM

Lastenvaatteista

Pitää minunkin hieman pohdiskella "ääneen" tätä lastenvaate asiaa. Useista eri blogeista olen seuraillut (ja ihaillutkin) lastenvaatemerkkien syysmallistoja. Osa on jo varmaan myyty loppuunkin ja aleen asti ei varmaan jää kun aivan haja kokoja. Piipahdin viime lauantaina pikaiseen Niiloilossa ja siellä vauhtivekaroiden äidin kanssa vaihdoin pari sanaa. Esimerkiksi minirodinit oli myyty nettikaupassa suoraan laatikosta, eikä liikkeen rekkeihin ollut ehtinyt kun muutama hassu vaate.

Oma kestosuosikki on ehdottomasti polarn o pyret, josta onkin syksyksi välikausihaalari hankittuna. En kuitenkaan ole niin viimeisten trendien perässä lastenvaateasioissa juokseva mamma. Mielestäni lastenvaatteet tulee olla mukavia ja pehmoisia päällä ja niissä tulee olla helppo leikkiä. Jos joskus laitan pojalle farkut jalkaan kaupungilla käyntiä varten, niin vaihdamme ne hyvin nopeasti kotiin tullessa collarihousuihin. Aivan kuten teen itsekin ;) 

Arkivaate suosikkeja minulla pojalle on Villervallan värikkäät vaattee, me&i:n haaremihousut ja tietenkin popin paidat. Onhan nekin merkkejä, mutta paljon olen hankkinut vaatteita nettikirppareilta ja kavereilta. Toki joitakin syys-uutuuksia ei voi vastustaa ja kenties sinapinkeltainen (vai curryko se oli? ) paita on pakko hankkia pojalle. Huomaan ostelevani nykyisin mieluummin pojalle vaatteita, kun itselleni. Inhoan nykyisin kauppojen sovituskoppeja, joten olenkin siirtynyt paljon tähän ah- ihanaan- nettiostosteluun. 

Niin ja järjestellessäni viimeviikonloppuna pojan vaatekaappia huomasin, että kaikki housut ovat alkaneet käydä lahkeista lyhiksi. Niinpä lähdin ihan asioikseni kaupunkiin ja hamstrasin kerralla pojalle 4:t (tai nuo meandin housut ostin nettikirpparilta) uudet housut kerralla. Lindexin ihanat ja mukavat collarikangasta olevat farkut, toiset Lindexin housut, meandin bandat ja iki-ihanat Villervallat. Hmm...

Pieni romantikko

Tapahtui kesken ruokailun: 

"Äiti minä mietin..." 

"Mitä sinä mietit rakas?"

"Osaako näin pieni poika rakastaa....

(hetken hiljaisuus) 

....osaa" 

 

Meidän pieni arjen romantikko mietiskeli taas. 

OM

Mökin kevätsiivousta ihan kaksistaan

Viime viikonloppuna ajeltiin perjantaina mökille, jätettiin poika ukin ja mummon hoiviin ja lähdettiin siivoamaan mökkiä. Poika oli yötä mummolassa, joten ehdittiin hyvin paiskia kevättöitä. Perjantai- ilta meni hyvin, mökki tuli siivottua, pihamaata haravoitua, ikkunat pestyä ja saunaan selvisimme vasta lähempänä puolta yötä. Suoraan unille ja aamulla puusavottaa, mies sahasi moottorisahalla puita ja minä kuljettelin niitä liiterin taakse kuivumaan. Reidet on mustelmilla ja sääret naarmuilla. Lounaan jälkeen se iski, ikävä. Emme ole olleet pojasta kovinkaan paljoa erossa. Kaksi yötä tarkalleen niin, että kumpikaan vanhempi ei ole pojan luona. Vaikka tiedämme että hän varmasti pärjää ja itse saisi hetken "huokaista", on olo että jotain puuttuu. Niinpä poika haettiin äkkiä omaan saareen. Iltapäivän jääkiekko- ottelun aikaankin keräilin mieluummin käpyjä ulkoa pojan kanssa, kun katselin (tosin aika hyvin toimivalla) nettiyhteydellä peliä miehen kanssa. Jossain vaiheessa mieskin tuli seuraksi, koska ottelun tulos lienee ollut jo selvä, harmi. Jääkiekko-ottelun häviö unohtui pian, sillä pojat lähti käymään kesän ensimmäisen uistelureissun ja itse jäin lämmittämään saunaa. 

Aah, mikä ihana kesä :)

Mökillä pottaillessakin on upea Panorama näkymä :)

Tunnetteko te "huonoa-omatuntoa" jättäessänne lapsen yökylään?

Osaattekos rentoutua harvinaisen "lapsivapaan" aikana? 

OM

Talvi Hajuheinässä

Tehtiin perinteinen talvi tsekkaus. 

Moottorikelkalla saareen, pikkumieskin ensimmäistä kertaa kelkan kyydissä. Ihmetteli vain miksi ukki ajoi niin hiljaa ja miksi järvi on niin erilainen. Muisti kuitekin paikan viime kesältä, vaikka kesä olikin niin sateinen ja loma lyhyt. 

Varaston katolta pudoteltiin lumet, raput ja terassi lapioitiin puhtaaksi. Hiiret kolisteliin piiloihinsa sisältä, kesäkukkien ruukut nostettiin kevättä odottamaan ja Pehtoorinpullo oli hävinnyt tuvan nurkasta. 

Lunta oli poikaa napaan asti, meitä aikuisia ainakin polveen. Huussin ovi oli tipahtanut, enkä saanut sitä enää kiinni. Mökin ovi oli möskin liikahtanut ja eiköhän sen suoristamiseksi vähintään jotkut talkoot pidä saada aikaiseksi. 

Syvänselälle oli viritelty verkkoja ristiin rastiin, on ne kuhat uiskennelleet meillekin asti sieltä, vieläpä ruodottomaksi siivottuna. 

Hiljaista siellä oli ja rauha.

Mökkinaapuria ei näkynyt tälläkertaa. Poika kyselikin jo heidän peräänsä. Kerroin että kyllä se naapurinsetä viimeistään Juhannuksena tulee "isin kuksaa etsimään" :) 

Pakkasaurinko paistoi kuin lupauksena heinäkuisesta tyynestä Koivujärvestä. 

 

Lunta oli kaiteilla, katoilla ja poluilla

Enemmän näiden valoa olisi tarvinnut nyt, kuin kesällä

Mitenkähän hän oppii veden ja rannan vaarat?

Puuvakka täytettiin puita valmiiksi

Olen minäkin tämän eteen muutaman hikikarpalon vuodattanut

Kellä tällainen kuksa löytyy, hän tietää olevansa aina tervetullut Hajuheinään

Pannukahvit keitetään, oli kesä tai talvi

Nyt siinä on lunta, kesällä uisteluveneitä ja joutsenpariskunta

OM

Asunto pohdiskelua

Viikonloppu on sujunut ulkoillen, kotoillen ja asuntokuumeillen. Oltiin pojan kanssa ihan kotosalla kaksin, kun mies oli viikonlopun töissä. Täällä oli lauantai aamuna pakkasta - 5 astetta, joten uusi toppahaalari pääsi ensimmäistä kertaa testiin ja hyväksi todettiin. 

Ollaan kateltu pikkuhiljaa meidän perheelle isompaa kotia. Kynnys tästä omasta kodista vain on iso lähteä. Koti on mieluinen ja rakas, vain hieman ahdas kohta, kun poika kasvaa ja tarvitaan lisää asuinneliöitä. Ollaan käyty katselemassa useimpia asuntoja tästä läheltä, isompia rivareita, muutamaa omakotitaloakin. Osa aivan ihania, osa suoraan mappi öö- osastoa, osa kohtalaisia mutta hintaansa nähden aivan liian kalliita, koska jotain olisi pitänyt kuitenkin remontoida jne. Ostetaanko ihan uusi, lähempää kaupunkia, vai kaumpaa, kaukolämpöä vai varaavaa takkaa?

Muuttaessamme tähän asuntoon koti tuntui heti ensimmäisellä näyttökerralla omalta, sitä tunnettaaa haemme taas nyt. Välillä sellainen pieni häivähdys on sydämeen tullut, välillä ei. En tiedä suhtaudunko kotiin liian tunteella? Toisaalta olemme koti- ihmisiä ja kodin on oltava viihtyisä ja kotoisa. Olemmeko valmiita maksamaan valmiiksi remontoidusta, kestääkö hermot remontointia. Vaivannäöstähän on aina palkka valmiina tulossa.

Valmiita vastauksiahan tuskin on kenelläkään, joten jäädään odottamaan sitä tunnetta, että tämä on meidän koti.

OM

Syksyn pimentyessä ja ilmojen viiletessä

Syksyn lapsena pidän syksystä, pimenevistä illoista, sateesta, kynttilöistä ja raikkaasta luonnosta. Tänä syksynä vain pienenmiehen flunssat ovat seuranneet toisiaan päiväkodin aloituksen jälkeen. Reipas poika on kyllä ja iloinen, mutta taas kerran niin kovin räkäinen ja sisällä olo harmittaa. Sunnuntai- iltana lenkkeilimme katsomaan rantaan vieläkö näkisimme veneitä vesillä ja eikös vain sieltä löytynyt vielä yksikappale purjeveneitä. 

Syksyinen luonto (ja luonto yleensä) antaa kyllä paljon voimaa ja virkistystä. Lenkille ja ulos lähteminen iltaisin vain on monesti motivoinnin takana. Rataslenkki rantaan, juoksulenkki metsässä tai tanssitunti saavat kuitenkin aikaan mukavan olon ja lisää kaivattua energiaa. 

Kuinka te keräätte voimaa ja jaksamista syksyyn ja arkeen? 

Meillä tuo vilkasliikkeinen pienimies järjestää usein ohjelmaa ihan riittämiin. 

Myös neulepuikot ja lankakerä ovat mukava rentouttaja.

Lisäksi ostin virkkuukoukun :) Vielä pitäisi opetella virkkaamaan jotain. 

-OM-

Vanhempainilta

Ensimmäinen sarjassaan on meillä takana. Tai oli jo eilen. Hyvin poika tuntuu sopeutuneen päiväkotiarkeen ja sen tapoihin. Vieläkin äidin sydäntä välillä kylmää kun hänet sinne aamuisin viedään, mutta vielä enemmän se sitä myös lämmittää iltapäivällä pienet, pehmeät kädet jotka kaulaan kapsahtaa. 

Ilmassa on myös ensimmäisten yöpakkasien lisäksi huomattavissa myös uhmaa. Kiukkua ja omaa tahtoa alkaa tulla esille koko ajan enemmän ja enemmän. Kuinka laittaa lapselle rajoja, oikeita rajoja, rakastaen, rajat ovat rakkautta. Missä menee minkäkin asian raja? Pienillä on pienten murheet, isommilla isot. Miten ehkäistä se, ettei isona tule isojen murheita liikaa. 

Luin tänään yhden tutkimuksen, jossa oli että mm. terveen itsetunnon ja liikkuvan lapsen malli luodaan jo alle kolme vuotiaana. Kuinka sovittaa nämä elämän ruuhkavuodet siihen, että lapselle on aikaa, rajoja ja rakkautta? 

Menipäs kovin syvälliseksi. Vanhempainillassa kaikki meni hyvin. Syksy on lähtenyt hyvin käyntiin, viikot hurahtavat nopeasti ja illat pimenevät ja viilenevät. 

Stressivapaa alue, koti

Tulin vain kurkkaamaan ja toivottamaan hyvää viikonlopun alkua. Sillä välin kun toiset :D juhlivat 18 vuotis syntymäpäiviä, tämä reilut 10 vuotta vanhempi sisko suuntaa kulkunsa kohti kotisohvaa. Uunissa muhii taco-jauheliha-jalopeno-kasvis laatikko, mies on nukuttamassa lasta ja kynttilöissä loimuaa rentouttava liekki.
Sain vietyä tänään kirpparille vaatekaapin ylimääräiset vaatteet ja huomenna luvassa kaupunkikierrosta ystävän ja pienenmiehen kanssa. 

Etuterassille ajattelin laitella pyhänseutuun jo syys-asua päälle. 

Koti on paikka, jossa kroppa ja mieli lepäävät, hyvä niin, olen onnekas! 

-OM-