Majakkasaarella

Valokuvapainotteiset terveiset....
Kesälomalaisten karavaani on rantautunut Ouluun. Tänään pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme kohti Hailuotoa. Sää on ollut mitä mainioin ja niin moni muukin oli suunnannut samaiselle luotsisaarelle. Lossia piti hetki odotella, mutta kyllä kannatti, sillä tuntuu aivan kun olisi käynyt kauempanakin lomalla. Saarella on oma henkensä, kalastajien ja luotsien perinteiden vaalimaa. Hmm.. Kaunista oli ja hikistä :)

Suloista Suvea ja sosiaalisuutta

Suloinen suvi jatkuu... Mökkeilyä pääosin ja lasten kanssa oleilua. Meidän 3 vee isoveli on oikea sosiaalisuuden huipentuma. Hurmaa kaikki käytöksellään, iloisuudellaan ja veikeydellään. Mutta heti jos tekemistä ei ole, alkaa terrorisointi, pikkuveljen kiusaaminen ja riehuminen. Hmm... Uhmaa.

Onneksi kesä on tarjonnut paljon isoveljelle ja meille kaikille hurjasti toimintaa. Me vanhemmat päästiin kuuntelemaan jopa live musiikkia Jenni Vartiaisen tahtiin ja tapaamaan ystäviä pitkästä aikaa. Seuraava vuorokausi vietettiinkin taas lasten tahtiin, kun miehen puolen serkukset omine lapsineen leiriytyivät saareen yöksi. Niinpä meidänkin isopieni 3vee nukkui telttayön ulkona ja liittyi virallisesti "rohkeisiin rotansyöjiin". En tiedä ymmärtääkö lapset koska sitä, miten arvokasta aikaa lapsuuden kesät ovat? Jolloin sauna laitetaan lämpiämään aamu yhdeksältä ja sitten koko lapsilauma ui ja saunoo, ui ja saunoo. Varmaankin sitten vasta näin 30+ iässä, jolloin heidän omat lapsensa kirmaavat innosta kiljuen rannalla.

Uskomattomalta tuntuu, että kun tullaan tänne maalle, mökilöe ja isovanhempien luokse, pois kaupungista, tuntuu että välillä on ihan sosiaaliähky :) Tänään vedetään hieman henkeä, minä sujautan kohta lenkkarit jalkaan ja suuntaan juoksulenkille. Ilman kosteudesta päätellen hiki ja kuuma taitaa tulla aika nopeasti. Huomenna suuntaamme kohti Oulua. Käytetään poikia hieman lasten seikkailupaikoissa ja moikkaamassa enoaan ja hänen vaimoaan. Jatketaan silloin....

Kesäilta

Meidän perhe on siirtänyt olonsa kesälomamoodiin ja niin näköjään säidenhaltijakin. Kun lapset nukahtavat, on hetki aikaa vain olla ja näin mökillä, keskellä luontoa, ilta menee usein tuijotellessa järvelle. Tänäänkin... Mies lähti uistelemaan, minä kastelin kukkia ja nyt vain istun ja kuuntelen kesäyön ääniä, vieressä uiskentelee sorsaperhe, rannassa salakka on kudulla ja ilmassa pörisee itikka-armeija.

Mites teidän heinäkuu sujuu?

Sadepäivän ilo

Life is too short to be unhappy :)

Ajatellaan positiivisesti, vaikkakin ulkona sataa, taas.
Sateella voi vaikka siivoilla nurkkia tai saada lastenhuoneen ikuisuusprojektia hieman eteenpäin. Meillä mylläkän koki taas lelujen säilytys ja toisaalta eteisen säilytysratkaisut. Aivan auttamattomasti säilytystilaa on edelleen liian vähän, mutta siivous ainakin hieman helpottaa liikkumista.

Ikean Kallax hankittiin nyt vuorostaan kotiin. Pariviikkoa aikaisemmin mökille. Pieni ja näppärä, toisaalta hyvin tavaraa kätkevä ja edullinen. Mökillä hylly sijoitettiin rappusten alle hukkaneliöitä täyttämään, kotona pojan huoneeseen. Mökille laatikoiksi valittiin hieman romanttisemmat, kotiin raikkaan poikamaiset. Poika on (niin kuin läheiset tietää) oikea autofriikki. Hän löysikin taulu ja korttiosastolta  mukavia autokortteja. Vielä pitäisi keksiä korteille joku paikka.

Niin ja loppuviikollehan on luvattu jo hyvää keliä. Miehen loman alkajaisiksi +25:ttä!!!

Kesken jalkapallopelin...

... Tulin vain huikkaamaan kuulumiset.
Heissan vaan. Kesä on hurahtanut jo Juhannuksenkin yli. Joku saattaisi vinoilla, että kohtahan on jo syksy, kun päiväkin alkaa lyhentymään :) Täällä nautiskellaan kuitenkin aikatauluttomuudesta. Arki sujuu oikeastaan miehen työvuorojen mukaan, ollaan milloin missäkin. Ainoa vain että kelit saisivat olla hieman paremmat, toisaalta kun on tottunut kylmään, niin tällainen +17 asteen lämpökin tuntuu mukavalta. Miehellä on vielä viikko töitä ja aitten saadaan iskäkin aikatauluttomaksi...

Napsin kuvia tabletilla. Olin jotenkin ihan unohtanut, että tässäkin on kamera. Lapset nukahtivat juuri. Nyt taidetaan grillailla hieman makkaraa ja katsoa illan jalkapallopeliä. Hmm.. Makkaraa ja sohvaa, mitenkähän sitä lenkille taas motivoituisi. Täytyy varmaan ottaa joku uusi tavoite, kun Venlojen viesti oli ja meni jo ;)

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Kesää ja kukkasia

Hiljaista on pidellyt täällä blogin puolella ja joudun jälleen pahoittelemaan kirjoittelemattomuuttani. Kesä ja helle ajaa meidät ulos, rannalle, peleihin, metsiin ja järvelle. Sisällä ja oikeastaan kotona käydään vain pyörähtämässä, eletään kuin pellossa. Välillä otetaan teho siivous hetkiä, jolloin pyykit pestään, pölyt imuroidaan ja nurmikko ajetaan. Sitten taas pelejä, uinteja, kalastusta, juoksulenkkejä ja kesän herkkuja. Kameraan on kertynyt paljon kuvia ja paljon kuvia olen ottanut myös blogiajatuksellakin, mutta ne odottelevat joko tuolla puhelimenkamerassa tai tietokoneen syövereissä sadepäiviä. Rehellisesti sanottuna tietokonetta ei olla viikkokausiin avattu muuhun, kuin laskujen maksuun. Muiden blogien lukemiset, säiden seuraamiset ja uutiset seurataan pikaisesti joko kännykästä tai tabletista. Nämä herkulliset kesäkukka ja kesäherkku kuvatkin on otettu jo reilusti toukokuun puolella. 

Elämää poikien kanssa

Elämä kahden pienen pojan äitinä ja yhden isomman vaimona on välillä (ööö....) vauhdikasta. Olisikohan se oikea sana? Monia ajatuksia pyörii päässäni näin äitienpäivän aikaan. Päällimmäisenä suuri kiitollisuus tästä kaikesta. Poikamme ovat molemmat hurjan rakkaita, suuria taisteluvoittoja, pitkään kaivattuja ja lopulta saatuja. Arjessa kiitollisuus meinaa unohtua ja kaikkea pitää itsestään selvänä. Pyykkivuori kasvaa, matot eivät olekaan suorassa, leluja, likaisia astioita ja sekamelskaa on jokapaikassa, kiristää ja puristaa. Sitten tulee taas hymy, halaus tai sana äiti, tai asia mikä saa kiittämään taas suuresti tästä kaikesta. Kolmen vuoden aikana olen huomannut joitakin asioita, mitä elämä on äitinä, mitä elämä on poikien äitinä ja mitä elo on perheessä, jossa on absoluuttinen miesvalta. 

1. Autot. 

Autot ovat poikien juttu, ehdottomasti. Olen oppinut itsekin automerkkejä yhdessä isoveljen kanssa. Enää autot eivät ole vain punaisia, mustia tai harmaita autoja, vaan ne ovat AUTOJA. Niiden merkit ja mallit tiedetään, millainen auto on kenelläkin ja millaisen auton kukin haluaisi. Olen monesti ihmetellyt poikani auto tietämystä, sillä mieskään ei ole mitenkään erityisesesti autojen perään ollut.

2. Pyykit.
Kun perheessä on kaksi kohtalaisesti liikkuvaa aikuista, yksi leikki-ikäinen ulkoilmaihminen ja yksi sinappikone, on pyykkien määrä aina vakio.

3. Tavarat.
Lähditpä minne vain, lyhyelle tai pidemmälle lomalle tai piipahdukselle kylään tavaraa on. Auto on tupaten täynnä tavaraa ja pakkaustaidot joutuvat koetukselle. Tähän asti ollaan selvitty, eikä meillä ole edes suksipoxia vielä käytössä.

4. Lippikset.
Mistä tietää, että talossa on miesvalta? Jep, eteisessä on kolme kappaletta lippahattuja aina odottamassa mahdollista ulos lähtöä. Lippiksistä myös tiedetään aika paljon, väreistä, toimivuudesta, lipan pituudesta ja siitä millainen sen pitää olla. Yleensä äidin mielestä sopivat pikkupoikien lippikset eivät ole lainkaan sopivia :)

5. Pelit ja liikunta.
Isoveljen yksi kummeista totesi leikkimielisesti että "kuinkahan tuo teidän poika saataisiin kiinnostumaan pallopeleistä?"  Peleistä tiedetään paljon, osaa myös osataan pelata kohtalaisesti. Tässävaiheessa ei vielä kyllä pelikavereista tai pelin taktiikasta paljon perusteta, syöttäminen tai pelikaverillekin pallon antaminen ei vielä oikein ole hallussa. Myös itse on tärkeää harrastaa liikuntaa, itselleni tunnin juoksulenkki toimii ja taas jaksaa hoitaa lapsia ja olla äiti. Sain mieheltäni lahjaksi uudet juoksulenkkarit. Olen tykästynyt newbalanceihin, koska malli on jalkaani sopiva.

6. Rakkaus.
Niin sanomattakin selvää on se, että kaikki tuntemani rakkaus on muutunut kolmen vuoden aikana. Toista lasta odottaessa mietin riittääkö rakkaus myös hänelle, onko se samanlaista, kun esikoisella, onko minusta antamaan rakkautta kahdelle lapselleni ja miehelleni? Vastausta ei tarvitse miettiä, sillä kyllä on. Pikkuveljestä on tullut kolmessa kuukaudessa todellinen äitinpoeka. Eilen aamulla isoveli "retuutti" tuoda lahjaa siinä seitsemän aikoihin meidän huoneeseen. Sain oikeasti todella kivan lahjan, itse istutetun persiljan ruukussa.Tänä aamuna käväistiin hakemassa muutama parvekemansikan taimi, jotka odottelevat istuttamista terassilla. Tästä se taas lähtee, kesä.