Viime viikonloppuna ajeltiin perjantaina mökille, jätettiin poika ukin ja mummon hoiviin ja lähdettiin siivoamaan mökkiä. Poika oli yötä mummolassa, joten ehdittiin hyvin paiskia kevättöitä. Perjantai- ilta meni hyvin, mökki tuli siivottua, pihamaata haravoitua, ikkunat pestyä ja saunaan selvisimme vasta lähempänä puolta yötä. Suoraan unille ja aamulla puusavottaa, mies sahasi moottorisahalla puita ja minä kuljettelin niitä liiterin taakse kuivumaan. Reidet on mustelmilla ja sääret naarmuilla. Lounaan jälkeen se iski, ikävä. Emme ole olleet pojasta kovinkaan paljoa erossa. Kaksi yötä tarkalleen niin, että kumpikaan vanhempi ei ole pojan luona. Vaikka tiedämme että hän varmasti pärjää ja itse saisi hetken "huokaista", on olo että jotain puuttuu. Niinpä poika haettiin äkkiä omaan saareen. Iltapäivän jääkiekko- ottelun aikaankin keräilin mieluummin käpyjä ulkoa pojan kanssa, kun katselin (tosin aika hyvin toimivalla) nettiyhteydellä peliä miehen kanssa. Jossain vaiheessa mieskin tuli seuraksi, koska ottelun tulos lienee ollut jo selvä, harmi. Jääkiekko-ottelun häviö unohtui pian, sillä pojat lähti käymään kesän ensimmäisen uistelureissun ja itse jäin lämmittämään saunaa.
Aah, mikä ihana kesä :)
 |
| Mökillä pottaillessakin on upea Panorama näkymä :) |
Tunnetteko te "huonoa-omatuntoa" jättäessänne lapsen yökylään?
Osaattekos rentoutua harvinaisen "lapsivapaan" aikana?
OM
Mä oon sanonutkin monesti, että mulle ei tullut yllätyksenä, että lapset on riippuvaisia vanhemmistaan, mutta se taisi tulla, kuinka riippuvainen itse on lapsistaan. Eli miten vaikea on olla erossa.
VastaaPoistaMeillä poika jo itse niin kovasti haluaa yökylään tänne lähimummolaan, että pakko on välillä päästää. Ei mulle tule huono omatunto, varmaankaan juuri siksi, kun se on lapsen oma tahto, mutta ikävä kyllä tulee. Ja viimeksi meinasin keskellä yötä soittaa mummalle, että onhan kaikki hyvin. Onneksi sain puhuttua itselleni järkeä, enkä herätellyt kaikkia. :)
Tuosta pikkuisemmasta ei sitten olla taidettu olla erossa molemmat vanhemmat kuin kerran. Ja oli sen verran pienempi, että tuli vähän huono omatuntokin. Vaikka kaikki oli tietty mennyt hyvin.
Niin ihana tuo teidän mökki ja ympäristö!
Meilläkin poika oli pärjänny todella hyvin ja isovanhemmat olivat olleet mielissään. Itsellähän se on vain se tunne, että mitenkähän pärjäilee. Vaikkakin nyt oli niin paljon hommia mökillä, niin ei paljoa ehtinyt murehtimaan :)
PoistaIhanat mökkimaisemat teillä!
VastaaPoistaMeidän 3 vee on paljon mummolassa, yökylässä 2-3 viikon välein. Joku aika sitten hän teki ennätyksen ja oli kokonaista 3 yötä poissa omasta toiveestaan. Kyllähän häntä ikävä tulee, toisaalta itse hengailin tosi paljon mummolassa lapsena ja tykkäsin siitä hirmuisen paljon, niin ajattelen, että siellä hän saa eri tavalla huomiota ja saa touhuta juttuja ilman, että pikkusisko sotkee koko ajan.
Kuopus ei olekaan ollut ikinä yötä poissa kotoa. Saapa nähdä, missä vaiheessa hänet saadaan totutettua mummolan tytöksi. ;)
Meidän poika on 2vee ja on ollut paljon päiviä hoidossa molemmissa mummiloissa. En ollenkaan mieti sitä että etteivätkö he pärjäisi, vaan yritän ajatella sen ennemmin niin, miten kallisarvoista aikaa se on kaikille, pojalle, isovanhemmille ja meille vanhemmille. Itsekin olin mummolassa lapsena paljon ja niistä on jäänyt kultaiset muistot. Edelleen mennessäni mummolassa käymään tulee sydämeen sellainen lämmin, turvallinen tunne.
Poista