Kalsaripäivä...

...pojalla, villasukkapäivä äidillä. 

Flunssaryökäle puraisi meitäkin. Pojalla on ollut kuumettakin ja nenä vuotaa. Perinteisesti yöllä on nukuttu huonosti ja syönti ei oikein meinaa iskeä. Niinpä ollaan otettu tämä päivä ihan rennosti. Kuljettu koko päivä kalsareissa ja villasukissa. Laatikon pohjalta löytyi sopivasti Niko-lentäjän poika elokuva, joka oli oikein omiaan tällaiseen päivään. Ollaan polteltu kynttilöitä ja oltu vaan.

Nyt jo näyttää hieman virkistystä tapahtuvan. Pikkuautot pörisevät ja pojan huone näyttää juuri niin räjähtäneeltä, kuin leikkivän pikkupojan huoneen pitääkin ja

uunissa tuoksuu jauheliha-punajuuri-peruna-sinihomejuustolaatikko.

OM

Lepoa ja eloa

Törmäsin tälläviikolla oman kroppani kestämisen rajallisuuteen. Kauan jo reistaillut ranteeni kipeytyi niin paljon, että oli pakko kurvata tohtorin pakeille. Lääkäri imaisikin ranteesta oivan annoksen "mömmöä" pois ja tuikkasi kortisonipiikin ja määräsi lisäksi jäämään kotiin. Uhkailu vielä ortopedilla ja leikkauksella, jos en suostuisi rauhoittamaan kättä hetkeksi aikaa. 

Olen siis opetellut olemaan taas päivät kotona. Poikakin oli eilen hoidossa, joten olin aivan yksin. Koti tuntui hiljaiselta, tyhjältä, mutta homma toimi. Ranne tuntuu nyt paremmalta kenties levon, ehkäpä sen kortisonipiikin ansiosta. Silti rannetuki kädessä täällä eteenpäin mennään.

Tänään poika on kotona, vaikka olisi ollut tarhapäivä. Aamu oli ihana aurinkoinen ja suuntasimme kulkumme jo ennen aamu yhdeksää ulos, pakkaseen. Kivaa oli ja kaunista, rauhoittavaa ja raikasta. 

Viikolla satoi lisä lunta meillekin, pojat olivat tehneet lumesta pupun vartioimaan kotiamme. Tänään tuon pupun seuraan oli hiippaillut jostakin kaksi tonttua kurkistamaan, miten meillä menee. Siis äidin ensimmäinen kuvailu yritys joulukortteihin -ei onnistunut. Laitoimme terassille jo viimetalvena kirpparilta löytämäni vanhan Stockmannin kelkan talvea vastaaottamaan.

OM

Tuplapyhinä

Pyhäinpäivän viikonvaihde sujui maalla rauhoittuen ja syöden hyvää ruokaa. Haudalla käynti ja kynttilöiden sytyttäminen kuului tottakai perinteeseen tänäkin vuonna. Nyt olemme olleet jo tovin kotona, miettineet ja pohtineen elämän pieniä ja vähän suurempiakin kysymyksiä.

Mukavaa alkavaa viikkoa, jospa pakkaset vain tulisivat.

OM

Aurinko armas

Kirpakka syysaamu tuli kuin tulikin sateisen viikon jälkeen, kuin tilauksesta lauantaiksi. Vietettiin aamupäivästä varmaan yli 2 tuntia ulkona, pihatöitä tehden ja metsästä hieman puolukanvarpuja hakien. Laitoin ne ulko-oven viereen virkistämään jo hieman rupsahtaneita kanervia.

Poika nukkuu, mies lähti peliin ja minulla on rauhaisa hetki syysauringon ja kahvikupposen kanssa. 

Illaksi ajattelin askarrella pizzaa uusista pizzatortilla pohjista. 

OM

Mummulassa

Tänään lenkkeilin sadevaatteet päällä pojan kanssa mummulaan, omaani, pojan isomummulaan.

Opettelin valmistamaan mummun kanssa perinteistä mykyrokkaa, leikin lapsen kanssa
ja vietin rauhaisaa sadepäivää sisällä. Saksasta käymässä oleva kummini lämmitti isoa tuvanuunia. 

Välillä sadekamppeet niskaan ja uudelleen ulos.
Pojan  nukkuessa päikkäreitä kuuntelin kuinka sade rummuttaa kattoon, kaappikello tikittää ja mummun neulepuikot kilkattaa. Arvaatkaa vaan oliko rentouttavaa? 

Illalla vielä saunominen ulkosaunassa sateen jo yltyessä myrskyn puolelle. Sauna juoma ja villasukat jalkaan, aika mukava rönttäpäivä täällä siis. Kamera kulki mukana koko päivän, siellä kassissa heti vaihtovaatteiden alla.