Työvalo

Ikeastapa hyvinkin. Oikeastaan lähdettiin etsimään jotain uutta jouluvaloa, mutta pettymyksekseni siellä ei ollutkaan yhtään mieluista. Sen sijaan mukaan tarttui työvalo tietokonepöydälle, joka sijaitsee tällähetkellä meidän makuuhuoneen nurkassa.

Pieni apulaiseni nappasi jossakin vaiheessa rattaisiinsa mukaan (taas) yhden pehmolelun. Kuulemma "Rambo-koijja". Pureskelipa sitten koko loppukierroksen koiran häntää, joten kassalla se oli pakko napata mukaan ostoksiin. Eikä sydän raaskinut sanoa ei, sen verran rakkaasti hän "Rambo-koijjaa" kainalossaan kuljetti.
Näkemisen arvoinen oli myös hänen ilmeensä silloin, kun maistoi elämänsä ensimmäistä kertaa hotdogia. Ja olipahan naurussa pitelemistä, kun sitä hotdog-sanaa yritettiin yhdessä opetella sanomaan.

Pitkään mietin myös jouluköynnös härpäkkeiden luona. Väreinä oli useita itseäni miellyttäviä, mutta tälläkertaa päädyin klassiseen punaiseen. Tuli vain sellainen olo, että nyt kaipaa jotain väriä lisää muuten niin vaaleaan sisustukseemme.

OM

Pikkuvinkki

Tulin vain kertomaan, että nyt sitä saa jo namusinakin. Joulusuklaata nimittäin, apua -no jos vielä muutama :) 

OM

Ensimmäiset

Ankean unettava, pimeä ja sateinen aamu. Parantelen kättäni vielä(kin) kotona. Aamulla ulkoillessa käveltiin pojan kanssa lähikauppaan ostamaan torttutaikinaa ja tehtiin kauden ensimmäiset tähtitortut. 

Kohta poika heräilee päiväuniltaan. Odotellaan tässä isääni piipahtamaan kylään, on ollut kokoustamassa kaupungissa. Poika on ollut koko aamupäivän ihan "ripulilla" vaarin tulosta.  Ihana herätys kohta pienellä, kun odotus palkitaan.

OM

Daddy`s day

Pikaiset isänpäivän kuulumiset täältä meiltä...

Aluksi isot onnittelut kaikille isille, mutta erityisesti kaikkein tärkeimmille: meidän isille, vaarille ja ukille! 

 Eilen miehen ollessa pelissä leivottiin pojan kanssa isänpäivän aamuksi cupcakeja. Kakut meinasivat vain kärähtää uunissa, kun pienimies pongasi jääkaapin alle luiskahtaneen magneetin, jota piti aivan välttämättä alkaa samantien sieltä pelastamaan. Kuorrute pintaan niin ulkonäkö oli pelastettu, maku ei ehkä niinkään :)

Tänä aamuna kuuden aikoihin kaveri tepsutteli tyynyn, unipupun ja kirjan kanssa meidän makuuhuoneeseen. Onneksi uni tuli vielä ja saimme koko perhe nukkua jopa puoli yhdeksään asti. 

Lahjat isille, tuhti aamupala nakkimunakkaineen ja aamu kotiaskareita täynnä. Harmi kun yöllinen vesisade on sulattanut kaikki lumet pois ja tehnyt pihat hurjan liukkaiksi. Taidamme lähteä etsimään sisäliikuntatiloja koko porukalle enne, kun telkkarista alkaa hiihdot ja illaksi katsomaan paikallista salibandyä. Siinäpä ne isänpäivän ohjelmat lyhykäisyydessään. 

Suloinen pöllö tyynyliina on hm home lastenmallistosta. 

Mukavaa päivää

OM 

Lepoa ja eloa

Törmäsin tälläviikolla oman kroppani kestämisen rajallisuuteen. Kauan jo reistaillut ranteeni kipeytyi niin paljon, että oli pakko kurvata tohtorin pakeille. Lääkäri imaisikin ranteesta oivan annoksen "mömmöä" pois ja tuikkasi kortisonipiikin ja määräsi lisäksi jäämään kotiin. Uhkailu vielä ortopedilla ja leikkauksella, jos en suostuisi rauhoittamaan kättä hetkeksi aikaa. 

Olen siis opetellut olemaan taas päivät kotona. Poikakin oli eilen hoidossa, joten olin aivan yksin. Koti tuntui hiljaiselta, tyhjältä, mutta homma toimi. Ranne tuntuu nyt paremmalta kenties levon, ehkäpä sen kortisonipiikin ansiosta. Silti rannetuki kädessä täällä eteenpäin mennään.

Tänään poika on kotona, vaikka olisi ollut tarhapäivä. Aamu oli ihana aurinkoinen ja suuntasimme kulkumme jo ennen aamu yhdeksää ulos, pakkaseen. Kivaa oli ja kaunista, rauhoittavaa ja raikasta. 

Viikolla satoi lisä lunta meillekin, pojat olivat tehneet lumesta pupun vartioimaan kotiamme. Tänään tuon pupun seuraan oli hiippaillut jostakin kaksi tonttua kurkistamaan, miten meillä menee. Siis äidin ensimmäinen kuvailu yritys joulukortteihin -ei onnistunut. Laitoimme terassille jo viimetalvena kirpparilta löytämäni vanhan Stockmannin kelkan talvea vastaaottamaan.

OM

Vintage satuja

Toiset intoilevat vintage-vaatteista, minä Pupu Tupunoista ja muista lasten kirjoista. Viime viikonlopun seutuun pojan isovanhempien talon ullakolta löytyi isokasa minun ja sisarusteni aikaisia kirjoja. Äitini oli ne kaukaa viisaana säilönyt ja nyt ne ovat meillä. Liki 30 vuotta vanhat Pupu Tupunat, hieman uudemmat muumit ja rakkaat joulukirjat.
En tiedä kumpi meistä minä vai poika intoilemme kirjoista enemmän, mutta on niitä luettu ja ihmetelty. Saduthan eivät vanhene koskaan. 

Tuplapyhinä

Pyhäinpäivän viikonvaihde sujui maalla rauhoittuen ja syöden hyvää ruokaa. Haudalla käynti ja kynttilöiden sytyttäminen kuului tottakai perinteeseen tänäkin vuonna. Nyt olemme olleet jo tovin kotona, miettineet ja pohtineen elämän pieniä ja vähän suurempiakin kysymyksiä.

Mukavaa alkavaa viikkoa, jospa pakkaset vain tulisivat.

OM