Syyslauantai

Aamupäivällä käytiin kummipojan, hänen siskonsa ja muun porukan kanssa kaupungilla Sokkarin 3+1 päivillä. Nuukailin, kerrankin, enkä ostanut mitään. Paitsi kummipojalle synttärilahjan jo valmiiksi marraskuuta odottamaan. Poika puraisi kummipojan siskoa sormesta sillä seurauksella että pikkurillistä löytyi kahden hampaan jäljet. Krokotiilin kyyneleitä, suuria silmiä- minä en ole tehnyt mitään, torumista, anteeksi pyyntöjä ja antoa, 5 minuuttia ja homma oli jo unohdettu. Ihania nuo lapset, niin vilpittömiä ja aitoja. Olisivatpa aikuisetkin edes hieman lasten kaltaisia :) Lopuksi saatiin Hesburgerin herkkuja koko porukalle.

Nyt kotona jo, rauhaisaa äiti& poika aikaa. Legoilla leikkimistä, kanervan asettelua sisälle eteiseen (onko outoa?) ja jaloissa pyörimistä. Onko tuttua äideille? Jos äiti tekee jotain, niin vähintäänkin pitää olla kosketusetäisyydellä, jos ei pääse auttamaan kotiaskareissa muuten. 

Illalla vielä suuntaamme koko perhe yhdessä, ensimmäistä kertaa Kalpan peliin. Mies on töissä viiteen, joten ensimmäinen erä voi mennä harakoille. Ei varmaan kuitenkaan haittaa, voi nimittäin olla että pienemmän miehen kärsivällisyys istua paikallaan ei kestä ihan 60minuuttia. 

Nyt kahvikupposelle ja sitten kait sitä pitäs alkaa purkamaan tuota pyykkivuorta. 

OM

Vanhempainilta

Ensimmäinen sarjassaan on meillä takana. Tai oli jo eilen. Hyvin poika tuntuu sopeutuneen päiväkotiarkeen ja sen tapoihin. Vieläkin äidin sydäntä välillä kylmää kun hänet sinne aamuisin viedään, mutta vielä enemmän se sitä myös lämmittää iltapäivällä pienet, pehmeät kädet jotka kaulaan kapsahtaa. 

Ilmassa on myös ensimmäisten yöpakkasien lisäksi huomattavissa myös uhmaa. Kiukkua ja omaa tahtoa alkaa tulla esille koko ajan enemmän ja enemmän. Kuinka laittaa lapselle rajoja, oikeita rajoja, rakastaen, rajat ovat rakkautta. Missä menee minkäkin asian raja? Pienillä on pienten murheet, isommilla isot. Miten ehkäistä se, ettei isona tule isojen murheita liikaa. 

Luin tänään yhden tutkimuksen, jossa oli että mm. terveen itsetunnon ja liikkuvan lapsen malli luodaan jo alle kolme vuotiaana. Kuinka sovittaa nämä elämän ruuhkavuodet siihen, että lapselle on aikaa, rajoja ja rakkautta? 

Menipäs kovin syvälliseksi. Vanhempainillassa kaikki meni hyvin. Syksy on lähtenyt hyvin käyntiin, viikot hurahtavat nopeasti ja illat pimenevät ja viilenevät. 

"Pieni vihreä mies"

Pääsi irti tanssisalilla ennen tunnin alkua.

Huomaakohan kuvista, että ulkona on satanut koko päivän? Eikä päiväkodissa tai iltapäivällä kotonakaan ollut mitään asiaa ulos. Meillä oli miehen kanssa lapsenvahtivaihto lennosta ja ennen minun bailabumppi treenien alkua, kun odottelin että mies pääsee töistään, päästin lapsen vapaaksi kirmaamaan saliin.Hyvät oli muuvit hänenkin mielestään.

Jumpasta kotiin pyöräillessä minua odotti kaunis näky, kun pojat olivat sytyttäneet lyhtyihin kynttilät. Meidän ulko-oven viereen saapui sunnuntaina jo syys, kun laittelin somistusta uuteen uskoon.

Mukavaa viikonalkua ja sovitaanko ettei me(kään) olla huomenna sokerista :) 

Metsän kultaa

Kotiin kannettuna. Naapurin mies rimpautti taas eilen iltapäivällä ovikelloa ja kysyi kelpaisko kanttarellit? Mitäpä luulette, kelpasiko minulle? Aamulla vasta siivosin ne, paistoin pannulla ylimääräisen kosteuden pois ja työnsin pakkaseen. Ison kasan paistoin myös sipulin kanssa leivän päälle. Lounasleivät parhaimmillaan. Herkkua. 

                                             Metsän kultaahan nämä(kin) ovat.

                                                                     -OM-

Uusi Haalari

Kaupunkireissulla venähti pidempään, kun oltiin suunniteltu. Sadepäivä, poika nukkui rattaissa päikkärit. Itse sain jutella pidemmän kaavan mukaan ystäväni kanssa. Kahvittelua ensin suolaisen ja sitten makean kahvileivän kanssa. 

Pikkukaverilla on nyt myös uusi rentoilu- haalari. Ei tarvinnut kauaa miettiä, kun näin niiloilossa tämän haalarin. Pirteä ja reipas, aivan kuin haalari uusi omistaja itse. Sain kaupasta muuten aivan loistavaa palvelua. Kerroin mm. siellä että keväällä heiltä ostetusta välihaalarista ovat menneet molemmat jalkaremmit poikki. Niinpä sain mukaani kaksi uutta jalkarenkkua ticketin tähtihaalariin.

Kotiin tullessa poseerattiin kameralle ja testattiin toimivuus niin karhukävelyssä, kun äidin kanssa pussaillessakin. Kaverit olivat odottaneet kiltisti kotona koko päivän ja mummin tekemä omenahillo vaniljajäätelöllä maistui välipalaksi. 

Rauhaisaa lauantaita 

-OM-

Stressivapaa alue, koti

Tulin vain kurkkaamaan ja toivottamaan hyvää viikonlopun alkua. Sillä välin kun toiset :D juhlivat 18 vuotis syntymäpäiviä, tämä reilut 10 vuotta vanhempi sisko suuntaa kulkunsa kohti kotisohvaa. Uunissa muhii taco-jauheliha-jalopeno-kasvis laatikko, mies on nukuttamassa lasta ja kynttilöissä loimuaa rentouttava liekki.
Sain vietyä tänään kirpparille vaatekaapin ylimääräiset vaatteet ja huomenna luvassa kaupunkikierrosta ystävän ja pienenmiehen kanssa. 

Etuterassille ajattelin laitella pyhänseutuun jo syys-asua päälle. 

Koti on paikka, jossa kroppa ja mieli lepäävät, hyvä niin, olen onnekas! 

-OM-

Omenainen ilta

Sain töissä asiakkaalta ison kassillisen omenoita. Yhdessä pikkumiehen kanssa niitä purettiin pois pussista, maisteltiin ja haisteltiin. Leivottiin omenatorttu illan herkuksi. Omenainen ilta.

Makean kutkuttava päivä on varmasti ollut myös rakkaalla pikkusiskollani. Tänään hän on täyttänyt maagiset 18 vuotta. Onnea sinulle kultaseni.

"Meillä on jotain,
joka ei voi olla yhteistä kenenkään muun
kanssa -lapsuus- ja nuoruusvuodet
toiveineen ja pelkoineen,
salaisuuksineen ja suunnitelmineen.
Vain me tiedämme,
mikä teki meiät siksi,
mitä olemme tänä päivänä.
Vain me muistamme pienet voitot
ja surut, sillä me tiedämme
syyt ja selitykset.
Me tunnemme toistemme sydämen."
Me siskokset. 

-Pam Brown-