Vanhempainilta

Ensimmäinen sarjassaan on meillä takana. Tai oli jo eilen. Hyvin poika tuntuu sopeutuneen päiväkotiarkeen ja sen tapoihin. Vieläkin äidin sydäntä välillä kylmää kun hänet sinne aamuisin viedään, mutta vielä enemmän se sitä myös lämmittää iltapäivällä pienet, pehmeät kädet jotka kaulaan kapsahtaa. 

Ilmassa on myös ensimmäisten yöpakkasien lisäksi huomattavissa myös uhmaa. Kiukkua ja omaa tahtoa alkaa tulla esille koko ajan enemmän ja enemmän. Kuinka laittaa lapselle rajoja, oikeita rajoja, rakastaen, rajat ovat rakkautta. Missä menee minkäkin asian raja? Pienillä on pienten murheet, isommilla isot. Miten ehkäistä se, ettei isona tule isojen murheita liikaa. 

Luin tänään yhden tutkimuksen, jossa oli että mm. terveen itsetunnon ja liikkuvan lapsen malli luodaan jo alle kolme vuotiaana. Kuinka sovittaa nämä elämän ruuhkavuodet siihen, että lapselle on aikaa, rajoja ja rakkautta? 

Menipäs kovin syvälliseksi. Vanhempainillassa kaikki meni hyvin. Syksy on lähtenyt hyvin käyntiin, viikot hurahtavat nopeasti ja illat pimenevät ja viilenevät.