Aamupäivällä käytiin kummipojan, hänen siskonsa ja muun porukan kanssa kaupungilla Sokkarin 3+1 päivillä. Nuukailin, kerrankin, enkä ostanut mitään. Paitsi kummipojalle synttärilahjan jo valmiiksi marraskuuta odottamaan. Poika puraisi kummipojan siskoa sormesta sillä seurauksella että pikkurillistä löytyi kahden hampaan jäljet. Krokotiilin kyyneleitä, suuria silmiä- minä en ole tehnyt mitään, torumista, anteeksi pyyntöjä ja antoa, 5 minuuttia ja homma oli jo unohdettu. Ihania nuo lapset, niin vilpittömiä ja aitoja. Olisivatpa aikuisetkin edes hieman lasten kaltaisia :) Lopuksi saatiin Hesburgerin herkkuja koko porukalle.
Nyt kotona jo, rauhaisaa äiti& poika aikaa. Legoilla leikkimistä, kanervan asettelua sisälle eteiseen (onko outoa?) ja jaloissa pyörimistä. Onko tuttua äideille? Jos äiti tekee jotain, niin vähintäänkin pitää olla kosketusetäisyydellä, jos ei pääse auttamaan kotiaskareissa muuten.
Illalla vielä suuntaamme koko perhe yhdessä, ensimmäistä kertaa Kalpan peliin. Mies on töissä viiteen, joten ensimmäinen erä voi mennä harakoille. Ei varmaan kuitenkaan haittaa, voi nimittäin olla että pienemmän miehen kärsivällisyys istua paikallaan ei kestä ihan 60minuuttia.
Nyt kahvikupposelle ja sitten kait sitä pitäs alkaa purkamaan tuota pyykkivuorta.
OM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti