Arkinen hääpäivä

Meillä oli eilen miehen kanssa 5vuotis hääpäivä. Sitä vietettiin varsin arkisissa merkeissä. Mies oli kuuteen asti illalla töissä ja me pojan kanssa kotosalla iltapäivä ihan kaksin. Pikkukakkosen aikaan keittelin peruna-pataattikeittoa. Meillä ollaan kovasti tykästytty sosekeittoihin, ne uppoavat kaikille. Kyytipojaksi tuoretta leipää, niin namnam! Aikuisten annosten päälle ripottelin hieman paahdettua sipulia ja aurinkokuivattuatomaattia -suosittelen.

5-vuotis hääpäivä on kuulemma "puu". Yritetiin miettiä jotain kivaa ideaa, mitä muistoa puusta saataisiin hankittua tällepäivälle, muttei keksitty oikein sopivaa ja se ajatus jäi mietinnän asteelle. Kyllähän sitä viiteen vuoteen mahtuu paljon (ja tietenkin siihen toiseen viiteen, mitä oli ennen naimisiin menoa). Kaikkein onnellinen olen tuosta 2,5 vuotiaasta kultakimpaleesta, joka meille on siunattu. Pieni uhmailija, joka toisessa hetkessä on raivostuttavan kovakorvainen ja sekunnin päästä taas aivan kertakaikkisen rakastettava. Toiseksi olen kiitollinen myös siitä, että tuo tunne mikä on kuljettanut meitä 5 vuotta naimisissa, 10 vuotta yhdessä on edelleen vahva. Jopa vahvempi ja varmempi, mitä aiemmin.  

Niin ja nämä kukat ovat äitini ostamia, joten oli meillä sentään ruusuja hääpäivänä. 

Mies on viel tänään töissä, joten mepäs taidamme lähteä käymään pyörälenkillä pojan kanssa ja suunnata syömän lounasta miehentyöpaikan ravintolaan. Laiska-äiti ei ole nyt ruuan laitto tuulella. 

Kelit näyttäisi ainakin suosivan. 

Mukavaa viikonloppua vain kaikille!