Sunnuntaiaamun suloinen, rauhallinen, koko perheen lenkki kohdistui metsään. Pienin oli mukana rinkassa ja 1,5 tuntia sujui kohtuullisen kärsivällisen pienen miehen kertoessa omia näkemyksiään luonnosta. Puhetta ei vielä tule kun yksittäisiä sanoja, oli hän silti varma, että metsässä on "pupu", "keee (eli kettu)" ja "karrrr (karhu)".
Lisäksi "anna,anna,anna,anna..." kuului usein, kun hän huomasi maassa mustikoita, puskassa vadelmia tai polun laidassa kesän viimeisiä metsämansikoita. Mansikat olivat jo pahoja, mustikat parhaimmillaan. Mars metsään kaikki. Siellä jos missä ainakin meidän perheen sielu lepää!
Metsälenkin varrelta:
-OM-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti