Hetki minulle

Halleluja, ruksi seinään: pojat nukkuvat yhtä-aikaa päiväunet. Tuulettimen alla, toinen pelkässä vaipassa, toinen pelkissä poksereissa. 3 vee on sitä mieltä, ettei päiväunia tarvita, mutta kun välillä tarvitsisi. Kesällä aika on vaan hurahtanut ja päivä kulunut nopeasti iltaan, ilman unia. Jossakin vaiheessa iskee kuitenkin aina se väsy ja kiukku. Tänään päätin tainnuttaa molemmat unille, sillä ajatuksella että itsekin pääsisin. Hommassa kesti useampikin tovi, mutta siellä me nyt nukkuvat. Juu ja itsehän en saanut unta- tietenkään :)

Niinpä nyt istun hiljaisessa kodissa, juon kahvia ja syön viimeistä palaa karpalokinuskipiirakkaa. Keittiön tiskivuori ja kodinhoitohuoneen pyykkivuori ovat kyllä odottamassa, mutta nyt vietän oman hetkeni rauhassa. Tutkimusten mukaan 20minuutin mittainen hetki auttaa virkistymään, jos sen saa viettää mieluisallaan tavalla. Kaikkein mieluiten suuntaisin tossuni lenkkipolulle, mutta kun se on kahden nukkuvan pikkupojan kanssa hieman hankalaa, siirryn seuraavaan harrastukseeni... Herkkujen syöntiin.

Hmm, pitänee kuitenkin illalla lähteä myös sinne lenkkipolulle. Sen verran sokeripitoista tämä välipalaherkkuni tänään on :)