Pikkupotilas

Täytyy nyt ihan omistaa tämän iltainen kirjoitus appivanhemmille. Meillä poika paranteli vielä itseään korvatulehduksen jäljiltä kotona. Minulla töissä kiirettä, ylitöitä ja sekavuutta. Työkaveritkin alkoivat jo sanomaan että ootpas väsyneen näköinen... 

Tulen kotiin. Anoppi on pessy pyykkiä, laittanu ruuan valmiiksi ja huomiselle makaronilaatikkoa. Sanoo että mene vain jumppaan (miehellä nyt poikkeus meno, normaalisti maanantait on minun iltoja) ei meillä kiire ole. Väsyneenä ja nälkäisenä kotiin tullessa, tuo  lämmitti enemmän kun lottovoitto.

Appiukko oli täyttäny jääkaapin. Ostanu meille erilaisia salaatteja ja kevyttä ruokaa. Kuvitelkaa +/- 60 v ihmisenä :) 

Pikkupotilas parantuu kovaa kyytiä. Meillä pottailu on opittavista taidoista tullut vähän hitaasti. Tänään iltapesujen ja iltapalan jälkeen pottailu onnistui!!!! Saaliiksi saatiin sekä isompi, että pienempi hätä. Jee.. Oli ihan pakko kertoa näinkin tärkeä asia teille :D Meille tärkeä, ehdottomasti. Kuvat ovat viikonlopulta. Pienimies viritteli itselleen katsomon muumien pariin ja äidin herkkuhetken puolukkapiirakan ja päiväkahvin parissa.

Oikeastaan. Alkuun aloin kirjoittelemaan tätä sillä mielellä, että olipas rankka päivä. Nyt tämän kirjoitettua tuntuu siltä että ei se päivä ehken niin huono ollutkaan.

-OM-

Vieras nimeltään korvatulehdus

Kutsumaton kuokkavieras, korvatulehdus tuli sitten meillekin. 1,7 vuotta se odotti, mutta pääsi ryökäle tupahan. Flunssaista ja lentsuista kautta siis elellään. On se vain ihmeellistä, miten lapsi jaksaa. Leikkii ja puuhastelee vielä silloinkin, kun aikuinen olisi kaatunut 38 asteen kuumeessa jo aikoja sitten sänkyyn. Lääkkeillä hoidetaan pientä karhunpoikaa. 

Rauhaisa viikonloppu siis tiedossa, itse kävin täydentämässä eilen Ikeassa kynttilävarastoani. Nyt taas passaa rauhaisan, kynttilänvalon äärellä vietellä lauantaita. Poika katsoo muumeja koneelta ja tiskikone ja pyykkikone hurisevat kotoisasti.

Uusi hieno villatakki, ihan on J:n näköinenkin. Kyllä kummi tietää <3

                                                                   -OM-

Juoksulenkki

Rapsakka tunnin juoksulenkki hämärtyvällä metsäpolulla, tihkusateessa. Kotiin päästessäni kehon valtaa rentoutunut ja lähes euforinen olotila. Mietinkin miksi liikkeelle lähtö on vain välillä niin vaikeaa, jos liikunta saa aikaan vain niin kertakaikkisen hyvän olon.

Uusi elämä alkoi täälläkin kesän jälkeen, kesällä lenkkipolkujen kulutus ja tanssituntien rytmit ovat jääneet aivan naurettavan vähäisiksi.

Suutarinlapsella ei ole myöskään kenkiä. Kuntoututin tänään töissä erästä lonkkaleikattua asiakasta, ohjasin ja opastin. Ja mitä tuosta yli- innokkaasta juoksulenkistä saa siis palkaksi? Helkutin kipeän lonkan. Auts. 

Ulkona satelee kaatamalla vettä, mies on omissa treeneissä ja pienimies jo nukkuu. Taidanpas nauttia hetken sateenropinasta ja hiljaisuudesta kynttilän valossa. Tervetuloa teille uusille lukijoille. Käykäähän klikkaamassa itsenne "lukijaksi" sivuilleni. Lupaan että kun teitä on tarpeeksi paljon, niin arvon jotain kivaa. 

Pidetään sadetta

-OM-

Tehotreeniä ja hyötyliikuntaa

Liikuntaviikko oli kaksijakoinen, alku viikolla bailabumppasin, zumbasin ja juoksin. Loppuviikko meni halkoja liiteriin kantaen ja marjoja metsästä poimien.

Ja niiden välissä herkuttelua, rentoilua ja mukavaa yhdessä oloa perheen kanssa. 

Nyt on pakkasessa viimeiset puolukat ja vadelmat, äidin omenapuusta kerätyt omenat odottavat vielä käsittelyä. Yhden omenahillopurkin jo sainkin. 

Mökkiäkin ehdittiin käydä laittelemassa talviteloilleen ja viimeisiä valokuviakin räpsin, ehkäpä hieman haikein mielin. Kesä meni ja kärpäset, mutta eihän se Hajuheinä sieltä mihinkään katoa.

Mummon kanssa aloiteltiin taas syksyn neulontaurakka. Eli minä vein kasan ihania lankoja mummulle ja hän aloittaa neulomisen :) Itsellänikin toki on iloisen keltainen lanka muotoutumassa puikoilla sukiksi. Syksy on puuhastelun, sisustuksen ja aktiivisen elämän aikaa ainakin meidän perheessä. 

Sekavanoloista valkokuvaus antia viikonlopulta. Kuvaa ehkä sitä, että paljon ehtii tehdä, kunhan vain suuntaa lenkkarit ulko-ovesta ulos :) 

-OM-

Muumi collection

Muumimukien keräily on minulla varsin tuore "harrastus". Minulla on niitä muutamia. Enemmän kun viisi, vähemmän kuin kymmenen. En ole erityisen muumifani muuten, mutta mukit ovat kauniita ja pidän niistä. Muita muumiaiheita meidän huushollissa on oikeastaan ainoastaan pojan kirjoissa ja pyyhkeissä. 

Yleensä ostan uuden mukin, kun olen mielestäni sen ansainnut. Ilman suurempia juhlia, kesken kauppareissun, maitokaupassa, nehän on sitä arjen luksusta :) 

Tuoreimmat hankintani minulla on Hurraa muumimuki ja ihan vasta ilmestynyt Stockkmannin 150 vuotis juhla muki. Kaivelin nettiä ja löysimpäs sieltä jopa kuvaa uudesta talvimukistakin. Aika jouluisen näköinen,  mutta sopii jouluihmiselle ja glögihetkiin sitten varmasti aikanaan oikein hyvin. 

Mitäs te pidätte uutuuksista?

Feel your movement

Käväistiin eilen iltapäivästä Feel your movement liikuntatapahtumassa. Esillä oli paljon kaikenlaisia budo- lajeja, joista me ei oikein mitään ymmärretä :) Miehen sisko oli siellä "kuntonyrkkeilykaveriseuransa" kanssa pitämässä esittelyä, joten sen vuoksipa me oikeastaan hallille päädyttiin. Kamppailulajien lisäksi esillä oli onneksi hieman tutumpaa lajia, tennistä, jota pienimies kävi tädin kanssa testaamassa. 

Sitten me huomattiin jotain tuttua paikallisen maastopyöräilyseuran pisteellä. Isolta videoskriiniltä tuli videota viimevuotisesta Tahko MTB tapahtumasta. Ja kukapas muukaan siellä kuvissa seisoskeli, kun minun äiti. Pojan mummi. Äiti oli kannustusjoukoissa mukana, sillä ajamassa oli isä ja velipoikakin. Sittemmin velipoika, tuo tuore ukkomies on hieman enemmänkin hurahtanut lajin pariin. Huvittavaa vain oli, kun kuvissa näkyi ensimmäisenä oma äiti <3 

Sen verran tuo laji taisi pientämiestä kiinnostaa, että eno voi joutua jossain vaiheessa vielä pyörän hankinta oppaaksi. Niin pojalle, kuin äidillekin. 

Ainiin. Ja olihan siellä paikalla tietenkin myös poliisi muistuttelemassa liikenneturvallisuudesta ja siitä, että suojatietä tulee kunnioittaa! Nähtiinpä me ne Kuopijjon lupsakat tv- poliisitkin. Harmi kun ei vain olla sarjaa seurattu, niin ei oikein ymmärretty heitä kunnolla fanittaa :) Lupsakoita miehiä, eihän siinä. 

-OM- 

Kun saapuu syys

Viikko sitten lauantaina kävimme katsomassa Tie Pohjoiseen elokuvan. Elokuvassa on myös mielestäni yksi hienoimmista tulkinnoista "Kuolleet lehdet"- kappaleesta. Siitä asti tuo erittäin vaikuttava melodia on pyörinyt päässäni. Tänään saapui syys. Syyskuu. 

Meillä syyskuun ensimmäisen päivän aamu vietettiin kasaillen sänkyä ja leikkipöytää pojalle, Ikean taattua laatua tietenkin. Laitoin miehen ja pojan hetkeksi äsken pihalle, jotta sain itse siivottua kodin. 

Sisään tullessan pojat toivat minulle hellyttävän pihlajanmarjakimpun ja kaksi nuhaista nenää. 

Siellä ne nyt nuo kaksi, maailman rakkainta, nukkuvat nuhanenät vastakkain päiväunia pojan uudessa sängyssä. Itselläni on ahkeruuskuppi kahvia edessä ja pala suklaata. Ehkäpä nuhanenien herättyä jaksaisimme käväistä kaupungissa liikuntamessuilla katsomassa tarjontaa ja keräilemässä motivaatiota.

                                                         -OM-