Viikko sitten lauantaina kävimme katsomassa Tie Pohjoiseen elokuvan. Elokuvassa on myös mielestäni yksi hienoimmista tulkinnoista "Kuolleet lehdet"- kappaleesta. Siitä asti tuo erittäin vaikuttava melodia on pyörinyt päässäni. Tänään saapui syys. Syyskuu.
Meillä syyskuun ensimmäisen päivän aamu vietettiin kasaillen sänkyä ja leikkipöytää pojalle, Ikean taattua laatua tietenkin. Laitoin miehen ja pojan hetkeksi äsken pihalle, jotta sain itse siivottua kodin.
Sisään tullessan pojat toivat minulle hellyttävän pihlajanmarjakimpun ja kaksi nuhaista nenää.
Siellä ne nyt nuo kaksi, maailman rakkainta, nukkuvat nuhanenät vastakkain päiväunia pojan uudessa sängyssä. Itselläni on ahkeruuskuppi kahvia edessä ja pala suklaata. Ehkäpä nuhanenien herättyä jaksaisimme käväistä kaupungissa liikuntamessuilla katsomassa tarjontaa ja keräilemässä motivaatiota.
-OM-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti