Rapsakka tunnin juoksulenkki hämärtyvällä metsäpolulla, tihkusateessa. Kotiin päästessäni kehon valtaa rentoutunut ja lähes euforinen olotila. Mietinkin miksi liikkeelle lähtö on vain välillä niin vaikeaa, jos liikunta saa aikaan vain niin kertakaikkisen hyvän olon.
Uusi elämä alkoi täälläkin kesän jälkeen, kesällä lenkkipolkujen kulutus ja tanssituntien rytmit ovat jääneet aivan naurettavan vähäisiksi.
Suutarinlapsella ei ole myöskään kenkiä. Kuntoututin tänään töissä erästä lonkkaleikattua asiakasta, ohjasin ja opastin. Ja mitä tuosta yli- innokkaasta juoksulenkistä saa siis palkaksi? Helkutin kipeän lonkan. Auts.
Ulkona satelee kaatamalla vettä, mies on omissa treeneissä ja pienimies jo nukkuu. Taidanpas nauttia hetken sateenropinasta ja hiljaisuudesta kynttilän valossa. Tervetuloa teille uusille lukijoille. Käykäähän klikkaamassa itsenne "lukijaksi" sivuilleni. Lupaan että kun teitä on tarpeeksi paljon, niin arvon jotain kivaa.
Pidetään sadetta
-OM-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti