Elokuunillan pohdintoja

Elokuukin on edennyt jo pitkälle, vilja alkaa olla kypsää, marjat poimittu ja pakastettu, metsästyskausi avattu ja päiväkotiarkeen päästy jo hyvin käsiksi. Pidän elokuusta, se on yksi lempikuukausista. Vielä tarpeeksi lämmintä, mutta kuitenkin ilmassa on jo pieniä syksyisiä väreitä. Elokuun alussa kylvetään kesän helteissä ja lopussa syys-sateissa. Niin se varmaan on tänäkin vuonna. 

Poika kasvaa ja oppii uutta. Hänestä on tullut oikein kova pienipohdiskelija ja kohtelias pienimies. Tänään kävimme miehen työpaikalla piipahtamassa ja syömässä jäätelöt. Kun herkut oli syöty kävi poika omatoimisesti kiittämässä kassatätiä ja vei roskat roskiin. 

Eilen kun läksimme päiväkodista oli poika hellyyden osoitus tuulella, hali ja pusutteli. Kysyi piirretyn tapaan: "äiti, arvaa kuinka paljon sinua rakastan"... 

Samalla hän innostui luettelemaan kenen kaikkien "rakas" on. Eniten minua nauratti siinä kohdalla, kun hän sanoi, että on Vaarinpoika silloin, kun Vaari on ajanut parran. "Piikkiparta ei ole kiva.." :) 

Loistavia oivalluksia siis arkeemme mahtuu, toki myös uhmaa ja kiukuttelua. Hetkiä jolloin pinnaa kysytään niin vanhemmilta, kuin pojaltakin. 

Tänään kuuntelin RadioNovan aamulähtetystä pitkin aamua ja seurasin kuinka Minna Kuukka saatteli lapsensa koulutielle. Kuinka aamuherätyksen, aamupalan ja automatkan kautta päädyttiin tunteikkaaseen koulunpihaan. Kuunteli jos toinenkin lienee herkistyneen siinä vaiheessa, kun toimittajankin ääni sortui. Niin täälläkin. Satuitteko kuuntelemaan kyseistä lähetystä? 

Pojan kouluun lähtöön on vielä useita vuosia, mutta osasin silti samaistumaan siihen tunteeseen, kun koulu alkaa ja jollainlailla se maailma on kauempana, kuin päiväkotiarki. Ongelmat isompia, kun kuivaksi opettelu tai kasvisten maistelu. 

Kuinka osaisimmekaan nauttia tästä ja jokaisesta hetkestä. 
Ilta-auringon kauniista säteistä, tummuvasta elokuunillasta, kuulaista päivistä ja öisistä sateista. 

Nyt otan murun kainaloon, annan pusun ja me aletaan katsomaan yu- kisoja. 

Kohta alkaa kuitenkin kauhea matkiminen, aitajuoksu ja telineistälähtöjen harjoittelu. 

Mistä lie oppinut? :) 

OM

Kesän kuva

Tänä kesänä on tullut kuvattua vähemmän, kun aiemmin, ihan luvattoman vähän. 

Kiirettä on muka ollut.

 Muutama hyvä otos mukaan kuitenkin mahtuu ja vieläpä kännykkäkameralla otettu.

Kuvassa on tiivistettynä oikeastaan kaikki oleellinen: tyyni järvi, rakas paikka, kalastuksen opettelu, isä ja poika. Yhdessä tyynessä, pysähtyneessä hetkessä voi olla joskus niin paljon. 

OM

Uusi freesimpi ilme

Harvoin esittelen itsestäni kuvia, varsinkaan sateen kostuttamia ja ukkospäivän kostuttamia hiuksiani. Mutta sen verran kivat mielestäni uudet hiukseni ovat, että pitää kuiteskin :) Kyllä se aina virkistää tuo kampaajalla ja hemmotteluissa käynti.

Täällä meillä satelee hieman vettä vieläkin, joten taidamme pojan kanssa korkata syyskauden uimahallireissut samantein. Hieman tankataan vielä herkkuja ja sitten matkaan.......

Jänis kevennys...

 Teen työtä, jossa välillä käyn asiakkaiden luona kotikäynneillä kuntouttamassa heitä. Eilen ajelin yhdelle tämmöiselle. Matka Kuopion ytimisestä ei sinne ollut edes pitkä ja moottoritien varresta vain joitakin kilometrejä. Siitä huolimatta törmäsin hellyttävään ja varsin yhteistyökykyiseen "työkaveriin" tuolla reissulla.

Jänönen nimittäin päätti jököttää auton keulasta arviolta 2 metrin päässä, eikä suostunu liikahtamaankaan. Liekö ollu kauhusta kankeana vai mitä, mutta hetken siinä toisiamme tuijoteltiin, jopa niin kauan, että ehdin kaivaa laukustani puhelimen ja näpätä kuvan.

En tiedä luuliko jänö minua metsänpeikoksi, sen verran heitteille itsestä huolehtiminen ja kauneuden hoito on kesällä jäänyt. Tänään pääsen kuitenkin kampaajalle, joka toivottavasti taikoo tästäkin kuontalosta jotain freesimpää. 

Mukavaa päivää!

-OM-

Uusi sohva, vihdoinkin....

Vihdoinkin. 

Saatiin uusi sohva meidän kotiin. Vanha beigen värinen divaanisohva alkoi totaalisesti kyllästyttämään ja toisekseen sohvassa olleet "heittotyynyt" todettiin erittäin epäkäytännöllisiksi lapsiperheeseen. 

Vaaleanharmaata haettiin ja vaaleanharmaata saatiin. Ikeasta tarttui mukaan vielä jalkalamppu ja mustia taulunkehyksiä. Jossakin vaiheessa olisi tarkoitus vaihtaa taulut seinälle mustiin kehyksiin, hieman särmää antamaan. Minua on alkanut nyt miellyttämään harmaan, mustan, valkean ja sopivien tehostevärien rauhallinen liitto. 

Kodissamme on ollut paljon beigeä, myös seinät, jotka ovatkin seuraavaksi maalausurakan kohteena. 

Onko siellä ruudun toisella puolella hyviä vinkkejä/ väri yhdistelmiä LÄMPIMÄN vaaleanharmaisiin seiniin? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan.

Nyt pannukakku taitaakin olla valmista uunissa, jospa sillä saisi tämän alkavan päänsärynkin hieman kuriin. 

-OM-

Arkinen hääpäivä

Meillä oli eilen miehen kanssa 5vuotis hääpäivä. Sitä vietettiin varsin arkisissa merkeissä. Mies oli kuuteen asti illalla töissä ja me pojan kanssa kotosalla iltapäivä ihan kaksin. Pikkukakkosen aikaan keittelin peruna-pataattikeittoa. Meillä ollaan kovasti tykästytty sosekeittoihin, ne uppoavat kaikille. Kyytipojaksi tuoretta leipää, niin namnam! Aikuisten annosten päälle ripottelin hieman paahdettua sipulia ja aurinkokuivattuatomaattia -suosittelen.

5-vuotis hääpäivä on kuulemma "puu". Yritetiin miettiä jotain kivaa ideaa, mitä muistoa puusta saataisiin hankittua tällepäivälle, muttei keksitty oikein sopivaa ja se ajatus jäi mietinnän asteelle. Kyllähän sitä viiteen vuoteen mahtuu paljon (ja tietenkin siihen toiseen viiteen, mitä oli ennen naimisiin menoa). Kaikkein onnellinen olen tuosta 2,5 vuotiaasta kultakimpaleesta, joka meille on siunattu. Pieni uhmailija, joka toisessa hetkessä on raivostuttavan kovakorvainen ja sekunnin päästä taas aivan kertakaikkisen rakastettava. Toiseksi olen kiitollinen myös siitä, että tuo tunne mikä on kuljettanut meitä 5 vuotta naimisissa, 10 vuotta yhdessä on edelleen vahva. Jopa vahvempi ja varmempi, mitä aiemmin.  

Niin ja nämä kukat ovat äitini ostamia, joten oli meillä sentään ruusuja hääpäivänä. 

Mies on viel tänään töissä, joten mepäs taidamme lähteä käymään pyörälenkillä pojan kanssa ja suunnata syömän lounasta miehentyöpaikan ravintolaan. Laiska-äiti ei ole nyt ruuan laitto tuulella. 

Kelit näyttäisi ainakin suosivan. 

Mukavaa viikonloppua vain kaikille! 

Syysasusteita

Käväisin nopeasti nappasemassa pojalle syysasusteita popilta. Syysuutuuksista ihastuin tuohon robotti-pipoon, mutta samalla alekorista mukaan tarttui myös vihreäpipo syksyksi ja sormikkaan lämpimimpiin syysulkoiluihin. Ihmeekseni myös huomasin, että poika osasi pukea jo sormikkaat lähes itse käsiinsä. Kehitystä pukemisen saralla on siis kesän aikana tullut hurjasti, nyt jo sormikkaatkin hakeutuvat kohti oikeita sormia :) 

Paikallinen, ihana, sympaattinen lastenvaatekauppa NiiloIlo uusiutuu liikkeen ja nettikaupan kautta.
Heillä on blogissaan arvonta, johon pääset tästä.

Joko teillä on syksyn asusteet ja asut hankittu itsellenne tai lapsille?

OM