Pesänrakennusta

Kuvat Via Pinterest

Tammikuun kahdeksas, vuonna 2014. 

Raskausviikko 37 pyörähtää käyntiin huomenna.

Olo on ihan kohtalainen. Välillä en muista olevani raskaana lainkaan, useimmiten masun koko ja kömpelyys kyllä muistuttavat piankin asiasta. Varsinkin öisin. Minusta unta suuresti tarvitsevasta ihmisestä, on tullut yökukkuja. Ei vain meinaa nukuttaa, millään. Niinhän se vanhakansa sanoo, että keho valmistaa vauvan öisiin heräämisiin. 

Esikoinen palasi kerhoon muutamaksi tunniksi leikkimään kavereiden kanssa ja ihmeen koville "paluu arkeen" kolmen viikon jälkeen otti. Sillä reipas ja urhea pienimies tirautti ensimmäiset itkut jo kotoa lähtiessä. Ymmärtää kai tavallaan vauvan tulon ja oman kotona oloni myötä on saanut nyt nauttia äidistä kaikessa rauhassa. Kovasti poika silti leikkikaveria jo odottelee, käy kertomassa masulle tarinoita, soitamassa "serenadeja" ja välillä vain halimassa ja silittämässä. Kerhossa kaikki oli mennyt kuitenkin hyvin ja surut unohtuneet noin 30:ssä sekunnissa.

Pikkuhiljaa olen pessyt vauvanvaatteita, petivaatteita ja tehnyt listaa mitä kaupasta pitäisi käydä jossakin vaiheessa hankkimassa. Talvihattu on hankintalistalla ainaskin, sillä en löydä mistään esikoisen vanhoja, vauva-ajan myssyjä. Toinen mistä haaveilen on pärekori, johon vauvan saisi ensimmäisiksi viikoiksi, miksei kuukausiksikin nukkumaan. Olen nähnyt niitä useissa blogeissa ja sellaiseen olisi mukava rakentaa vauvalle oma pesä. En ole kuitenkaan vielä perehtynyt asiaan, täytyykin ehken hieman googlailla mahdollisia korien valmistajia tai käväistä Kuopion Tammimarkkinoilla. Oman mummolan koritarjonnan kuitenkin jo tiedustelin ja siellä ei sopivaa löytynyt. 

Loppuviikosta ainakin tänne Savoon on luvannut pakkasta ja toivottavasti myös aavistus lunta. Raikkaita kelejä odottellessa ei muuta kuin hyvää viikkoa kaikille! 

OM

Välipäivät

Välipäiviä vietellään täällä kotosalla ihan rentoillen. Sen verran kiireinen joulunaika taas oli etten edes tänne blogiin ehtinyt kurkkaamaan tai kuulumisia päivittelemään. 

Joulunajan kiusanani oli useana päivänä sitkeä nenäverenvuoto, mikä meinasi kiristää hermoja ja vetää oloa veltoksi. Vaiva lienee seurausta hieman laskusuunnassa olevasta hemoglobinista. Mutta ei ole kiva alku jouluaatolle viettää 1,5 tuntia vanhempieni kylpyhuoneessa ja yrittää tyrehdyttää veren tuloa. Onneksi kylpyhuone on juuri remontoitu ja kaunista kaakelia katsoi sentään mielellään. Lisäksi bonuksena saatiin pojalle aatonaattona noussut 38-39 asteen kuume, joten melkoinen yhdistelmä miehelle kestettäväksi - ja kaikille muille sukulaisille :)
Joulunaika sujui siis sukuloiden, syöden ja miehen perinteistä jääkiekko-ottelua seuraten. Aattona oli sentään meidän korkeuksilla vielä hieman lunta, mutta vähintään joulupäivän kaatosade sulatti viimeisetkin pois ja sivutiet muuttuivat kerrasssaan vaarallisen liukkaiksi, ainakin näin etupainoisen loppuraskaana olevan näkökulmasta.... 

Nyt olemme olleet kotosalla jo muutaman päivän ihan vain pojan kanssa rentoillen, kun miehen piti palata työmaalle. Sen verran väsynyttä porukkaa on ollut, että ollaan vedetty 10 tunnin yöunia ja poika vielä 2,5 tunnin päikkäreitä.

Uudeksivuodeksi suunnitteilla on siskon kyläily miehineen (voiko J:tä sanoa jo mieheksi?) Pojat kävivät jo ostamassa muutaman raketin valmiiksi. Jos yhden toiveen, nyt näin alkajaisiksi (helmikuussa esitän mieluusti muutaman lisää) uudellevuodelle on, niin pliispliis, saisko hieman lunta.... 

OM

Hyasintteja ja tukisukkia

Hei ja mukavaa joulukuun 4:n päivän iltaa. Täällä päivät juoksee kovaa kyytiä seuraavaan ja joulukuukin jo pitkällä. Tänään hain ison kasan lempikukkiani hyasintteja kaupasta ja ripottelin niitä pitkin kotia. Osa niistä on vielä nupullaan, mutta joistakin jo leijailee ihanaa hyasintin tuoksua. Joulun valmistelut ovat muuten ihan hyvällä mallilla, yli puolet joululahjahankinnoista alkaa olla jo ostettu ja odottelevat paketointia tuolla vaatekaapin perälle visusti piilotettuna. Piparitalon tarvikkeet on jo keittiössä odottelemassa, kenties huomenna kasataan talo pystyyn. 

Muuten odottelussa menee hyvin :) Masu elää välillä aivan omaa elämäänsä. Vauva hytkyy ja pomppii ja selkeästi reagoi ärsykkeisiin. Välillä kylkiin tulee niin napakoita potkuja, että oikein sattuu. Itsellä vointi on ollut ihan hyvä. Viimeviikonloppuna alkoi kuitenkin pohkeissa kovat säryt ja maanantaina työpäivän jälkeen ei askeltaminen ollut kovin herkkua. Kävin hakemassa heti tiistaina Instrusta lentosukat, joissa on kevyt kompressio (puristus) ja vaikutuksen huomasi oikeastaan samantien, kun sukat vetäisi jalkaan. Kintut olivat niin keveät, että teki mieli kipaista pari juoksuaskelta. Edelleen jalat tuntuvat raskailta iltaisin, mutta nyt kuitenkin pärjään taas. 

Voikaahan hyvin :) 

OM

 

Odottelua

Osa teistä tietää hyvinkin mistä kesäkuinen totaalinen blogihiljaisuuteni johtui. Kärsin nimittäin tuolloin erittäin voimakkaasta väsymyksestä, heikotuksesta ja lopulta pahoinvoinnista. Pikkusiskoni ylioppilasjuhlissa olo oli "omituinen", rauhallinen ja seesteinen. Maistelin harvakseltaan kuohuviiniä, ei oikein huvittanut, vaikka syy olisi ollut mitä parhain juoda lasillinen loppuun. Juhlien jälkeisenä maanantai aamuna, sain selville että odotan vauvaa. Haaveilemamme asia, jota emme missään maailman tilanteessa pitäneet itsestään selvyytenä, oli kenties käymässä toteen ja elämä, joka osaa yllättää juuri silloin, kun itse ei yllätyksiin enää usko. 

Via Pinterest

Alku oli hankalaa, kesän sinnittelin töissä, aivan kuin esikoisenkin kanssa. Viime kesä meni totaalisesti kohdaltani "ohitse", olo oli niin kurja, mutta olin onnellisen tietoinen siitä, että tämä on vain väliaikaista. Tämän vuoksi kestää ihan mitä vain. Iso kiitos miehelleni, koska tällaisina hetkinä hänen sydämellisyys ja rakkaus tulivat enemmän kuin koskaan tarpeeseen. Kiitos myös kaikille niille, jotka grilliruokia laittaessaan keittivät samalla minulle perunavelliä tai kaurapuuroa :)

Via Pinterest

Sitten eräänä päivänä töissä huomasin, että minulla tekeekin mieli kahvia. Maailma alkoi selkenemään, ruoka maistumaan ja vointi parantumaan. Raskauden ensimmäinen kolmannes oli ohitettu. Tuosta on menty eteenpäin esikoisen ehdoilla, arkea pyörittäen ja ajatuksen tasolla jo uuteen sopeutuen. Tilanne on toisenlainen, kuin viimeksi. Haastavampi ja epävarmepi töiden suhteen, mutta varmempi ja luottavaisempi muuten. Vaikeuksien ja vastoinkäymisten jälkeen elämä on alkanut kantaa ja tulevaisuuteen on luotettava aivan uudella tavalla. Onni on tässä ja nyt, ei murehtivalla vuoden päässä olevien työasioita, koska jokainen polku on kohdallani ollut kuitenkin tarkoitettu. 

Via Pinterest

Tämä toinen odotus on ollut erilainen, rennompi mitä ensimmäinen. Arki on sujunut esikoisen ehdoilla. Raskausviikot ovat hurahteet seuraaviin, puoliväli ylitetty jo tovi sitten ja normaalit vaatteet jääneet pieniksi jo moneen kertaan. Tänä vuonna pikkujoulupukeutumisessa minulle ei ainakaan tule ongelmia, koska en mahdu mihinkään kauniiseen ja pieneen mekkoon, joten voin rauhassa pukeutua telttaan. Tai farkkuihin ja tunikaan. 

Via Pinterest

Niinpä täällä odotellaan. 

Odotellaan Joulua,

odotellaan talvea,

odotellaan vauvaa.

Odotellaan vielä 4 viikkoa loman alkuun,

odotellaan masun kasvamista isommaksi.

Odotellaan (ja toivotaan ettei) lonkkakipuja. 

Aamuisin odottelen että muut heräisivät, 

aamuni alkoi tänäänkin jo 5.30, en vain saa enää nukutuksi vaikka väsyttäisikin. 

Aamut ovat kyllä silti ihania, koska silloin saan juoda rauhassa kahvini ja olla hetken omissaoloissani. 

Via Pinterest

Matkaa on vielä sydäntalveen, mutta hyvällä puolella ollaan. 

Juhlitaan ensin isiä, Itsenäisyyttä, Joulua ja Uuttavuotta ja kenties 3 vuotiastakin...

Nyt pieni, pörrötukkainen ja unelta tuoksuva poikani kömpi viereeni, joten yksi odottelu on ainakin tältä aamulta ohitse. Aamuhommiin ja päivän askareisiin.... 

Via Pinterest

Mukavaa viikonloppua. 

OM