Pullaa ja oman puun omenahilloa

Pikaiset terveiset täältä sunnuntaipäivän touhujen keskeltä. Täällä aletaan vihdoin ja viimein toipumaan flunssasta ja tälläviikolla olen jo itsekin päässyt liikkumaan. Kasasin tuohon viereen jo hiihtovaatteet odottelemaan, hiihtolenkki kutsuu kohta. Muuten viikko on sujunut viimeisiä töitä työpaikalla tehden ja asioita järjestellen. 

Tämä aamu aloiteltiin pojan kanssa pullaa leipoen. Pikkuapuri oli jo hyvä kamu kaataessa jauhoja taikinaan ja toimittaessaan pieniä askareita. Oman puun omenat eivät tosin ole meidän omasta puusta, vaan minun äidin puista. Yhtäkaikki omenahillonokare pullan väliin laitettuna maistuu -ah- niin hyvälle. 

Leppoisaa sunnuntaita 

OM

Liikkeellä lapsen kanssa: ulkojäillä

Pienten lasten luistelun aloituksesta ollaan monta mieltä. Itsekin tietenkin fysioterapeuttina ymmärrän, että tuo pieni pullajalka ei ehkei vielä ole ihan lihaksistoltaan kehittynyt luistimia varten. 

Niinpä me nyt kuitenkin käytiin tänään kokeilemassa pojan uusia luistimia käytännössä. Luistimiin parit villasukat, koska kasvunvaraa otettiin jonkun verran juuri sen takia, että tänä talvena tuskin luistelu vielä ihan ykkösharrastukseksi nousee. 

Mutta eikä mitä, sen 5 minuuttia mitä jäällä oltiin, sujui ihan hyvin. 

Kiekko ja kaunoluisteluseurojen nettisivuja nopeasti surffatessani nuorimmat lapset ovat 3-4 vuotiata, joita luistelukouluihin mukaan otetaan. Monissakaan noissa seuroissa ei lapsista välttämättä ole tarkoitus muokata tulevia tähtiä, vaan innostaa ihan tavallisia lapsia nauttimaan liikunnasta, luistelusta ja ulkojäillä vielä raikkaasta ilmasta. 

Itse muistan luistelleeni lapsena kaunoluistimilla, koska tytöille vain kuului tottakai kaunokit. Muutamilla tytöillä jo tuolloin oli hokkarit ja sitä vain ihmeteltiin miten paremmin he pystyivät ringetessä kaartumaan ja liikkumaan. Kokeilin hokkareita ensimmäisen kerran vasta varmaan parikymppisenä, en meinannut saada luistimia millään tarpeeksi tiukalle.  Lopulta kun ne kuitenkin jalkoihini sain, oli ne paljon tukevammat kun kaunokit ja niihin uskalsi tukeutua hetkihetkeltä paremmin. Kaikenlähtököhtahan tietenkin on se, että kaunokit on tarkoitettu taitoluisteluun, hokkarit muihin lajeihin. Yhtäkaikki liikunnan ilo ja siitä lapsena, nuorena ja nyt aikuisena saatu hyvä olo on ollut tärkeintä.

Muistanpa itse opetelleeni luistelemaan potkukelkan avulla, myöhemmin käytin potkuria pariluisteluparinani. Ihme ettei käynyt hullusti, sen verran arveluttavalta touhu nyt tuntuu. Sain tuolloin, niin kuin nytkin liikunnasta iloa ja toivon että pystyn sen tunteen siirtämään lapselleni.

Tänään olin jäällä ilman luistimia, lähinnä kameran varressa kiinni, huoltojoukoissa. Niistin nenän, kaadoin termarista lämmintä mehua ja kannustin tietenkin kovasti. 

OM

Tabata-treeniä

Vaikka kuulun itse  ns. vanhan mallin liikkujiin, hiihto, juoksu ja perusjumpat ovat suosikkilajejani. Varsinkin mieleni lepää ulkona tapahtuvassa liikunnassa, oli kesä tai talvi. Viime aikoina kuitenkin on liikunnan puolella pinnalle noussut ns. tabata- treeni. Oletteko kuulleet moisesta? 

Sen verran ammatillinen kiinnostukseni heräsi ko. treeniä kohtaan, että päätin ottaa asiasta selvää ja kysyä tottakai asiasta google-jumalalta. 

"TABATA on kova intervallitunti, joka on nyt suurta huutoa maailmalla ja kuuluu sekä urheilijoiden että julkkisten treeniohjelmaan. TABATA-tunnilla tehdään yhtä liikettä täydellä teholla 8 x 20 sekuntia, välissä aina 10 sekunnin tauko. Tämän harjoittelutavan on todettu mm. polttavan eniten rasvaa treenin aikana sekä eniten hiilihydraatteja vielä treenin jälkeenkin. 

Japanilainen tutkija Izumi Tabata teetti vertailun kohtalaisen ja korkean intensiteettitason harjoituksen välillä. Tutkimuksessa urheilijat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen harjoitteli korkean ja toinen kohtalaisen intensiteettitason intervalleilla. Kohtalaisen intensiteettitason ryhmä (1) harjoitteli kuusi viikkoa viisi kertaa viikossa yhden tunnin ajan (70%intensiteetillä). Korkean intensiteettitason ryhmä (2) harjoitteli kuusi viikkoa neljä kertaa viikossa vain 4 minuutin ajan, jossa tehtiin siis 8 x 20 sekuntia raskasta harjoitusta (170% intensiteetillä) 10 sekunnin tauoilla. Ensimmäisellä ryhmällä tapahtui kehitystä aerobisessa systeemissä, eli verenkiertoelimistössä. Kuitenkaan anaerobisessa systeemissä eli lihaksissa ei tapahtunut merkittävää muutosta. Ryhmällä 2 tapahtui parannusta sekä aerobisessa että anaerobisessa systeemissä. Itse asiassa aerobinen systeemikin parantui enemmän kuin ensimmäisellä ryhmällä. Tuloksena oli että kovasykkeinen intervalliharjoittelu (High Intensity Interval Training) tuotti parempia tuloksia urheilijoille. 

HIIT on tuottanut vakuuttavia tuloksia kunnon parantamista ja rasvanpolttoa ajatellen. 

HIIT:ssä harjoitellaan 20 minuuttia tai vähemmän, ja harjoitukset koostuvat intensiivisistä liikkeistä jotka käyttävät isoja lihasryhmiä ja ovat usein yhdistelmäliikkeitä. HIIT polttaa enemmän rasvaa kuin tasainen aerobinen harjoittelu koska keho ei pääse niin sanottuun energiansäästötilaan, toisin kuin tasaisen sykkeen harjoittelussa. " 

Teksti on lainattu kokonaisuudessaan täältä jossa myös lisää liikuntafiilistä nostattavaa tekstiä.

Niin ja täällä savonmaalla ainakin eräs ohjaaja :)  aikoi kokeilla omilla kahvakuulatunneillaan

tabata- menetelmän toimivuutta. 

OM 

p.s. Ja kyllä vain huomasitte oikein, Adidaksen Chill- lenkkarit vol2. ovat minun. Ensimmäiset kenkäni olen jo kuluttanut lähes loppuun. Aivan loistavat hyppy, pomppu kengät niin työhön, kuin vapaa- aikaankin. Juoksulenkille en kuitenkaan näillä lähtisi.

 

Pinkkiä...

...Vitamiinipommia.

Mansikoita ja raparpereita pakkasesta. Kattilaan ja kiehautus, perunajauhoja ja suurustus. 

Hieman siivilöintiä ja pojan suosikki herkku, kiisseli, on valmis. 

 Maistui meidän perheen nuhanenille niin hyvin, että se kiisseli hävisi alta aikayksikön parempiin suihin.  

OM

Lightblue

Täällä mennään silmät ristissä, vaaleansinisisä väsymyksen tunnelmissa. Yksi jos toinen asia hieman valvottaa tällähetkellä. Viimeviikonloppuna oman kortensa kekoon lisäsi tuo pikkurakas. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä valvottiin oksennellen ja sunnuntai-maanantai yönä puolestaan itkeskeltiin kuumeen kourissa.

Onneksi nyt alkaa jo vauhti kasvamaan ja pojan vointikin helpottamaan. 

Sunnuntaina kesken tour de skin loppunousun seuraamisen huomasin, että meidän jääkaappi ei toimi. Tekohengityksenkään jälkeen siitä ei tullut toimivaa, joten eilen piti lähteä uuden kaapin ostoon. Onhan se ollut meillä hankintalistalla jo pitkään, mutta ei ihan tähän saumaan olisi tarvinnut enää sen hajota. No rikki mikä rikki ja Gigantin pojat tuovat kohta meille kotiin uuden kaapin. Ollaan säilytelty nyt ruokia kylmälaatikossa varastossa. Pikkusen sellainen mökkeilyfiilis omassa kotona. 

Jäljellä olisi vielä viimeisiä konvehtejakin. Ohikulkiessa aina vain pitää pari napata. Olen kotosalla tämän viikon, joten kotitöitäkin pitäisi alkaa tekemään. Valon lisääntyessä itselle tulee aina tarve karsia kotoa kaikki turhat tavarat pois. Ehkäpä kuitenkin ensin käyn pienellä happihyppelyllä tuolla lumisateessa. 

OM

Valoa kohti

Tuntuuko teistäkin, että päivä olisi pidentynyt ja kevät jo tulossa? Ehkei vielä kevät, eikä päiväkään varmaan ole pidentynyt, kuin sen kukon askeleen, mutta ilmassa on jo hivenen lupaus valosta. Riittääkö omalle mielelle (pään sisäiselle ajatukselle) se, että tietää että olemme menossa pidempiä päiviä kohti. Oli miten oli, kaivoin jokatapauksessa eteisen arkusta vanhojen sisustuslehtien numeroita ja aloin haaveilemaan jo narsisseista ja krookuksista.

Kävin sen verran alennusmyynneissä pyörähtämässä, että ostin hm:n home osastolta eteiseen pari uutta säilytyspussukkaa. Väri oli mukavan rouheanpirteä, joten en voinut ohittaa näitä.
Kuvaillessani näitä otoksia, poika toi kuvaan myös junanvaunun joka sopi loistavasti korien väriin. En tiedä oliko sattumaan, vai katsoiko poika, että äidin kuvia on hivenen stailattava paremmaksi. 

Rauhallista viikonloppua 

OM

Uusivuosi 2013

Uudenvuodenaatto tuli ja meni.Vuosi 2012 oli raskas ja päättyikin aika raskaisiin tunnelmiin. Joten ei voi kun toivoa, että vuosi 2013 olisi parempi. Sen on pakko olla, sillä mennyt vuosi kuuluu ehdottomasti elämäni raskaimpiin. Oli siellä hyviäkin aikoja, veljen häät, lomareissu keski- Eurooppaan, ihanat Alpit ja pojan kasvun seuraaminen.

Nyt alkaa aivan uudet haasteet, uusi vaihe elämästä, muutoshan on aina mahdollisuus ja kaikkella tapahtuneella on aina tarkoituksensa. 

"Ihminen ei voi koskaan lakata uneksimasta. 

Unelmat ovat sielun ravintoa niin kuin ruoka on ruumiin ravintoa. 

Näemme monta kertaa elämämme aikana unelmiemme sortuvan ja 

toiveidemme luhistuvan, mutta meidän on jatkettava unelmointia, 

koska muuten sielu kuolee." 

-Paulo Coelho: Pyhiinvaellus- 

Meillä vuosi vaihtui rauhallisesti. Mies oli käynyt ostamassa muutaman "pakollisen" raketin. Tehtiin pizzaa, saunottiin ja minä simahdin sopivasti varttia vaille puolenyön. 

OM