Leipää. Aah.
Jääkaappi näyttää tässävaiheessa viikkoa melkoisen tyhjältä. Jotenkin nykyisin ei tuo ruokakaupassa käynti oikein iske, siihen menee aikaa ja on inhottavaa. Niinpä ollaan siirrytty "kerranviikossa" taktiikkaan, jolloin käydään kerralla vinguttamassa korttia sitten enemmän ja täyttämässä jääkaappi täyteen ruokaa ja välillä käydään vain lähikaupasta nappasemassa tärkeimmät. No niin... Nyt ollaan siis siinä vaiheessa menossa, että huomenna olisi kauppareissu edessä ja tänään kaapin tilanne näytti aika huonolta. Kaivelin varastojani ja kun oikein inspiraatio iskee, niin näköjään huonompikin leipuri saa hyvää aikaiseksi. Tein nimittäin jääkaapin tähteistä super hyvää italialaista leipää, aurinkokuivatun tomaatilla, mini tomaatilla, valkosipulilla, kinkulla ja juustolla höystettynä.
Nyt tässä istun sohvan nurkassa pala leipää ja kuppi teetä vieressäni ja odottelen,että poika nukahtaisi unilleen. Meillä on nämä nukahtamiset vielä vähän niin ja näin. Välillä nukahtaa itsekseen omaan huoneeseen, välillä tarvitsisi vieruskaverin. Joskus nukahtaminen kestää ja kestää ja kestää, vaikka poikaa nukuttaa, mutta unelle ei vain anneta valtaa. Sitten pyöritään ja kiemurrellaan ja huudellaan äitiä tai isiä sängyssään, vaikka mitään hätää ei ole. Toisen kerran taas silmät lupsahtavat kiinni ja kotiin laskeutuu nopeasti tuhiseva hiljaisuus.
Mutta nyt sitä leipää ja teetä.
OM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti