Elämä kahden pienen pojan äitinä ja yhden isomman vaimona on välillä (ööö....) vauhdikasta. Olisikohan se oikea sana? Monia ajatuksia pyörii päässäni näin äitienpäivän aikaan. Päällimmäisenä suuri kiitollisuus tästä kaikesta. Poikamme ovat molemmat hurjan rakkaita, suuria taisteluvoittoja, pitkään kaivattuja ja lopulta saatuja. Arjessa kiitollisuus meinaa unohtua ja kaikkea pitää itsestään selvänä. Pyykkivuori kasvaa, matot eivät olekaan suorassa, leluja, likaisia astioita ja sekamelskaa on jokapaikassa, kiristää ja puristaa. Sitten tulee taas hymy, halaus tai sana äiti, tai asia mikä saa kiittämään taas suuresti tästä kaikesta. Kolmen vuoden aikana olen huomannut joitakin asioita, mitä elämä on äitinä, mitä elämä on poikien äitinä ja mitä elo on perheessä, jossa on absoluuttinen miesvalta.
1. Autot.
Autot ovat poikien juttu, ehdottomasti. Olen oppinut itsekin automerkkejä yhdessä isoveljen kanssa. Enää autot eivät ole vain punaisia, mustia tai harmaita autoja, vaan ne ovat AUTOJA. Niiden merkit ja mallit tiedetään, millainen auto on kenelläkin ja millaisen auton kukin haluaisi. Olen monesti ihmetellyt poikani auto tietämystä, sillä mieskään ei ole mitenkään erityisesesti autojen perään ollut.
2. Pyykit.
Kun perheessä on kaksi kohtalaisesti liikkuvaa aikuista, yksi leikki-ikäinen ulkoilmaihminen ja yksi sinappikone, on pyykkien määrä aina vakio.
3. Tavarat.
Lähditpä minne vain, lyhyelle tai pidemmälle lomalle tai piipahdukselle kylään tavaraa on. Auto on tupaten täynnä tavaraa ja pakkaustaidot joutuvat koetukselle. Tähän asti ollaan selvitty, eikä meillä ole edes suksipoxia vielä käytössä.
4. Lippikset.
Mistä tietää, että talossa on miesvalta? Jep, eteisessä on kolme kappaletta lippahattuja aina odottamassa mahdollista ulos lähtöä. Lippiksistä myös tiedetään aika paljon, väreistä, toimivuudesta, lipan pituudesta ja siitä millainen sen pitää olla. Yleensä äidin mielestä sopivat pikkupoikien lippikset eivät ole lainkaan sopivia :)
5. Pelit ja liikunta.
Isoveljen yksi kummeista totesi leikkimielisesti että "kuinkahan tuo teidän poika saataisiin kiinnostumaan pallopeleistä?" Peleistä tiedetään paljon, osaa myös osataan pelata kohtalaisesti. Tässävaiheessa ei vielä kyllä pelikavereista tai pelin taktiikasta paljon perusteta, syöttäminen tai pelikaverillekin pallon antaminen ei vielä oikein ole hallussa. Myös itse on tärkeää harrastaa liikuntaa, itselleni tunnin juoksulenkki toimii ja taas jaksaa hoitaa lapsia ja olla äiti. Sain mieheltäni lahjaksi uudet juoksulenkkarit. Olen tykästynyt newbalanceihin, koska malli on jalkaani sopiva.
6. Rakkaus.
Niin sanomattakin selvää on se, että kaikki tuntemani rakkaus on muutunut kolmen vuoden aikana. Toista lasta odottaessa mietin riittääkö rakkaus myös hänelle, onko se samanlaista, kun esikoisella, onko minusta antamaan rakkautta kahdelle lapselleni ja miehelleni? Vastausta ei tarvitse miettiä, sillä kyllä on. Pikkuveljestä on tullut kolmessa kuukaudessa todellinen äitinpoeka. Eilen aamulla isoveli "retuutti" tuoda lahjaa siinä seitsemän aikoihin meidän huoneeseen. Sain oikeasti todella kivan lahjan, itse istutetun persiljan ruukussa.Tänä aamuna käväistiin hakemassa muutama parvekemansikan taimi, jotka odottelevat istuttamista terassilla. Tästä se taas lähtee, kesä.
2. Pyykit.
Kun perheessä on kaksi kohtalaisesti liikkuvaa aikuista, yksi leikki-ikäinen ulkoilmaihminen ja yksi sinappikone, on pyykkien määrä aina vakio.
3. Tavarat.
Lähditpä minne vain, lyhyelle tai pidemmälle lomalle tai piipahdukselle kylään tavaraa on. Auto on tupaten täynnä tavaraa ja pakkaustaidot joutuvat koetukselle. Tähän asti ollaan selvitty, eikä meillä ole edes suksipoxia vielä käytössä.
4. Lippikset.
Mistä tietää, että talossa on miesvalta? Jep, eteisessä on kolme kappaletta lippahattuja aina odottamassa mahdollista ulos lähtöä. Lippiksistä myös tiedetään aika paljon, väreistä, toimivuudesta, lipan pituudesta ja siitä millainen sen pitää olla. Yleensä äidin mielestä sopivat pikkupoikien lippikset eivät ole lainkaan sopivia :)
5. Pelit ja liikunta.
Isoveljen yksi kummeista totesi leikkimielisesti että "kuinkahan tuo teidän poika saataisiin kiinnostumaan pallopeleistä?" Peleistä tiedetään paljon, osaa myös osataan pelata kohtalaisesti. Tässävaiheessa ei vielä kyllä pelikavereista tai pelin taktiikasta paljon perusteta, syöttäminen tai pelikaverillekin pallon antaminen ei vielä oikein ole hallussa. Myös itse on tärkeää harrastaa liikuntaa, itselleni tunnin juoksulenkki toimii ja taas jaksaa hoitaa lapsia ja olla äiti. Sain mieheltäni lahjaksi uudet juoksulenkkarit. Olen tykästynyt newbalanceihin, koska malli on jalkaani sopiva.
6. Rakkaus.
Niin sanomattakin selvää on se, että kaikki tuntemani rakkaus on muutunut kolmen vuoden aikana. Toista lasta odottaessa mietin riittääkö rakkaus myös hänelle, onko se samanlaista, kun esikoisella, onko minusta antamaan rakkautta kahdelle lapselleni ja miehelleni? Vastausta ei tarvitse miettiä, sillä kyllä on. Pikkuveljestä on tullut kolmessa kuukaudessa todellinen äitinpoeka. Eilen aamulla isoveli "retuutti" tuoda lahjaa siinä seitsemän aikoihin meidän huoneeseen. Sain oikeasti todella kivan lahjan, itse istutetun persiljan ruukussa.Tänä aamuna käväistiin hakemassa muutama parvekemansikan taimi, jotka odottelevat istuttamista terassilla. Tästä se taas lähtee, kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti