Ystäville

Ehdinpäs vielä. Tämä ystävänpäivä hurahti niin nopeasti ohi, että mielessäni suunnittelema kirjoitus tänne blogiinkin jäi tekemättä. Olin seuraamassa pikkusiskoni penkkareita ja pyyhkimässä salaa silmäkulmiani. Ihmeellistä miten se aika menee eteenpäin ja itse tuntuu ettei omista lukiovuosistani ole aikaa juurikaan. Heh. Ihmeellinen on elämä. 

Mutta vielä täälläkin blogini puolella hyvää ystävänpäivää vanhoille ja uusille tuttavuuksille. 

Huomenna hyppään uusiin saappaisiin ja tartun kiinni uusista haasteista. Hieman jännittää, osaanko, pystynkö, uskallaanko?

Sitä ennen vielä hetki aikaa miehen kanssa, kuulumisten vaihtoa muutaman erossa vietetyn päivän jälkeen, lämpimät voileivät naamariin, pyykit kuivumaan ja unille. 

OM

Ciabatta

Leivoin eilen ciabattaa. Mikään ei voita italialaista tuoretta leipää, paitsi tietenkin aito italialainen ciabatta Roomassa tai jossakin muualla Italiassa. Omasta Rooman reissustamme alkaa olla jo sen verran aikaa, että kaikkea ei enää muista. Paitsi ruuan ja rosoisan tunnelman. Onneksi on valokuvat, joihin aina palaan. Historiaa, hieman taidehistoriaakin ja kauneutta rakastava ihmisenä, minulle Rooma on ollut ylivoimaisesti eniten tunteita herättävä matkakohde. 

Mutta ruoka, ah, se ruoka, onneksi sitä voi yrittää jäljitellä täällä kotoisessa Suomessamme myös näin tuiskuisena helmikuun päivänä. 

 

Ciabatta:

3dl vettä

pussillinen (11g) kuivahiivaa

2tl suolaa

3dl hiivaleipäjauhoja

3-4dl karkeita vehnäjauhoja

2-3rkl oliiviöljyä 

Mittaa vesi ja sekoita kuivat aineet erikseen ja sitten yhteen veden kanssa.
Alusta löysää taikinaa voimakkaasti ja jätä kohoamaan lämpimään paikkaan. Anna kohota niin kauan kun taikina on kohonnut ainakin kaksinkertaiseksi.
Jaa taikina pariin- kolmeen osaan ja tee niistä käsillä ohuita kapeita leiviä (ciabatta tarkoittaa kengänpohjaa) Kohota leipiä vielä lämpimässä 45minuuttia ja voitele pinta kauttaaltaan oliiviöljyllä.
Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Itse heitin vielä pinnalle ronskisti merisuolaa ja valkosipulin palasia.

Maistui myös meidän toipilaallekin oikein hyvin. Leivän voi syödä iltateen kanssa tai fiinimmin lasin viiniä. Me yhdistttiin tuore leipä arkisesti kasvissosekeiton kyytipojaksi ja hyvinhän nuokin sopivat yhteen.

OM

Arvonta

Sain blogihistoriani ensimmäisen arvonta mahdollisuuden ja päätinkin arpoa jollekin malttamattomalle (niin kuin minä) kevään odottajalle Amanda B:n puutarha-aiheisen muistikirjan.

 

Kirjanen on ollut minulla odottelemassa jo hyvän aikaa, mutta influenssa kierteen ja lapsen hoivailun tuoksinnassa oli akku lopussa sekä kamerasta, että naisesta. 

Nyt sairastelutilanne alkaa näyttämään jo hieman paremmalta. 

Käytiin aamusta kolailemassa lunta ulkona ja tähän aikaan talvesta minulla tulee ainakin jokavuosi sama ajatus, kiitos lunta on nyt jo ihan riittämiin: talvilajeja pystyy harrastamaan, kolattu on ihan tarpeeksi, ei enää...

...Niinpä ajatukset kääntyvät jo kevääseen, pihatöihin ja puutarhaan. Meidän rivitalokodissamme on kohtuullisen hyvän kokoinen, suojaisa takapiha, jota varsinkin keväisin tulee laiteltua. 

Kenties tähän vihkoseen, omasta puutarhasta tai takapihasta haaveileva voi kirjoitella ylös unelmiaan ja suunnitelmiaan. 

Arvontaan osallistumisen säännöt ovat tutut blogimaailmasta.

Kommentoimalla tätä kirjoitusta, olet yhdellä mukana. 

Kaksi arpaa tulee, kun jäät lukijaksi ja kolme arpaa yllämainittujen lisäksi jakamalla arvonta eteenpäin. Ja anonyyminä kirjoittajat, muistakaahan laittaa nimimerkkinne mukaan, jotta voin olla yhteyksissä voittajaan. Osallistumisaikaa on tästä eteenpäin tasan viikko, eli 17.2. asti.

 Lisäksi voit osallistua arvontaan laittamalla sähköpostia osoitteeseen viidenpenninhevonen@gmail.com 

OM

Sairastupa

Terveiset täältä kotoa, neljänseinän sisältä, sairastuvalta. Poika on ollut kipeänä oikeastaan koko viikon, maanantaista asti. Kolme yötä ollaan enemmän tai vähemmän valvottu. Eilen käytiin lääkärissä ja korvatulehdushan se siellä pientä kiusaa. Ei olla päästy ulos tälläviikolla siis lainkaan ja sekös alkaa harmittaa, meitä molempia. Arvatkaa vaan odotanko, että pääsen kohta ruokakauppaan, muuten niin inhottavaan ruuhkaan.

Oon purkanu pyykkivuoria, kantanut pojalle välillä lääkettä ja välillä juomaa. Ruoka ei oikein tahdo maistua, mutta uni maistuu senkin edestä. Tuossa se rakas meidän aikuisten sängyssä tuhisee tälläkin hetkellä.

Täältä ei nyt oikeastaan ole kovinkaan kauniita kuvia tänne blogiin laittaa. 

Kuvat olen pominut tietokoneen arkistoista.  Miten voikin pienenmiehen tauti viedä mehut koko perheeltä?

Mutta hei onneksi telkkarista tulee sentään ampumahiihdon ja alppihiihdon mm-kisoja. Niitä me nyt ollaan tuijoteltu aikamme kuluksi. Ja ihan mielenkiintoisia uutisia olisi kenties työrintamallakin tiedossa, joten ei tämä nyt ihan mollivoittoista tämä elo ole.  Toivottavasti aurinko paistaa vielä joskus risukasaankin. 

OM

Talvi Hajuheinässä

Tehtiin perinteinen talvi tsekkaus. 

Moottorikelkalla saareen, pikkumieskin ensimmäistä kertaa kelkan kyydissä. Ihmetteli vain miksi ukki ajoi niin hiljaa ja miksi järvi on niin erilainen. Muisti kuitekin paikan viime kesältä, vaikka kesä olikin niin sateinen ja loma lyhyt. 

Varaston katolta pudoteltiin lumet, raput ja terassi lapioitiin puhtaaksi. Hiiret kolisteliin piiloihinsa sisältä, kesäkukkien ruukut nostettiin kevättä odottamaan ja Pehtoorinpullo oli hävinnyt tuvan nurkasta. 

Lunta oli poikaa napaan asti, meitä aikuisia ainakin polveen. Huussin ovi oli tipahtanut, enkä saanut sitä enää kiinni. Mökin ovi oli möskin liikahtanut ja eiköhän sen suoristamiseksi vähintään jotkut talkoot pidä saada aikaiseksi. 

Syvänselälle oli viritelty verkkoja ristiin rastiin, on ne kuhat uiskennelleet meillekin asti sieltä, vieläpä ruodottomaksi siivottuna. 

Hiljaista siellä oli ja rauha.

Mökkinaapuria ei näkynyt tälläkertaa. Poika kyselikin jo heidän peräänsä. Kerroin että kyllä se naapurinsetä viimeistään Juhannuksena tulee "isin kuksaa etsimään" :) 

Pakkasaurinko paistoi kuin lupauksena heinäkuisesta tyynestä Koivujärvestä. 

 

Lunta oli kaiteilla, katoilla ja poluilla

Enemmän näiden valoa olisi tarvinnut nyt, kuin kesällä

Mitenkähän hän oppii veden ja rannan vaarat?

Puuvakka täytettiin puita valmiiksi

Olen minäkin tämän eteen muutaman hikikarpalon vuodattanut

Kellä tällainen kuksa löytyy, hän tietää olevansa aina tervetullut Hajuheinään

Pannukahvit keitetään, oli kesä tai talvi

Nyt siinä on lunta, kesällä uisteluveneitä ja joutsenpariskunta

OM

Muumimaista

Kysyin pojalta millaiset juhlat hän haluaa 2 vuotis synttäreilleen. Eihän tuollainen 2 vuotias vielä (onnekseni) osaa kummoisia vaatia, niinpä yllätyin kun hän halusi "muumin"... juhliinsa. Niinpä viime viikonloppuna vietettiin muumimaisia syntymäpäiviä. Juhlat ovat jatkuneet tälleviikolle ja mikäs sen mukavampaa pienenmiehen mielestä, kun säkenöidä juhlien keskipisteenä aikuisten seassa. Kävi meillä pikkuvieraitakin kylässä ja silloin vauhtia oli talossa melko paljo enemmän, kun pelkkien aikuisten kesken. Kiitos kaikille mukana olleille, olihan taas mukavaa :)

Muumimaisesti viikkoa myös jatketaan. Löysin nimittäin Muumipapan urotyöt romaanin vuodelta -63 kirjan, jota olen pitkään ja nautiskellen iltaisin pojan nukahdettua lukenut. Vaikka kirja on periaatteessa lastenkirja, löytyy sieltä ajatuksia ja pohdintoja myös aikuisen makuun.

Keittiöjakkaran uusi elämä

Lukemastani aamu omenatarhassani blogissa oli niin hurmaava keittiöjakkaran piristysvinkki, jota oli ihan pakko kokeilla meilläkin. Eikun mars, mies maalikauppaan ja muutaman tunnin päästä jakkarassa olikin jo hurmaavan vihertävä sävy.

Tänään olenkin viettänyt oikeastaan koko päivän keittiössä tai imurin varressa. Leivottu on huomista ja sunnuntaita varten ja siitä huolimatta huomiseksi jäi vielä vaikka miten paljon hommia. Mies on tottakai tänään pelissä ja huomennakin menee työvelvoitteiden parissa osa päivästä. 

Sen verran itselläni kuitenkin oli tänään hetki aikaa huokaista, että sain nauttia päiväkahvit, ah niin vähä kalorisen donitsin kera. Viikonloppuna herkutellaan lisää :) Tänään ei huomista murehdita!
Nyt näyttää meidän yövieraiden autonvalot jo tulevankin, joten mentävä on. 

Mukavaa viikonloppua!