Ciabatta

Leivoin eilen ciabattaa. Mikään ei voita italialaista tuoretta leipää, paitsi tietenkin aito italialainen ciabatta Roomassa tai jossakin muualla Italiassa. Omasta Rooman reissustamme alkaa olla jo sen verran aikaa, että kaikkea ei enää muista. Paitsi ruuan ja rosoisan tunnelman. Onneksi on valokuvat, joihin aina palaan. Historiaa, hieman taidehistoriaakin ja kauneutta rakastava ihmisenä, minulle Rooma on ollut ylivoimaisesti eniten tunteita herättävä matkakohde. 

Mutta ruoka, ah, se ruoka, onneksi sitä voi yrittää jäljitellä täällä kotoisessa Suomessamme myös näin tuiskuisena helmikuun päivänä. 

 

Ciabatta:

3dl vettä

pussillinen (11g) kuivahiivaa

2tl suolaa

3dl hiivaleipäjauhoja

3-4dl karkeita vehnäjauhoja

2-3rkl oliiviöljyä 

Mittaa vesi ja sekoita kuivat aineet erikseen ja sitten yhteen veden kanssa.
Alusta löysää taikinaa voimakkaasti ja jätä kohoamaan lämpimään paikkaan. Anna kohota niin kauan kun taikina on kohonnut ainakin kaksinkertaiseksi.
Jaa taikina pariin- kolmeen osaan ja tee niistä käsillä ohuita kapeita leiviä (ciabatta tarkoittaa kengänpohjaa) Kohota leipiä vielä lämpimässä 45minuuttia ja voitele pinta kauttaaltaan oliiviöljyllä.
Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Itse heitin vielä pinnalle ronskisti merisuolaa ja valkosipulin palasia.

Maistui myös meidän toipilaallekin oikein hyvin. Leivän voi syödä iltateen kanssa tai fiinimmin lasin viiniä. Me yhdistttiin tuore leipä arkisesti kasvissosekeiton kyytipojaksi ja hyvinhän nuokin sopivat yhteen.

OM