Treenikaveri

Lapsiperheen arjen, liikunnan ja eri harrastusten yhdistäminen on välillä hieman hankalaa. Onneksi nykyisin ihan tavallinen arki, ulkoiluineen, leikkeineen ja kotihommineen on sen verran aktiivista, että liikuntaa tai liikkumattomuutta ei ehdi liikaa murehtimaan. Ja liikuttava on aina silloin kun siihen on mahdollisuus. 

Oltiin pojan kanssa eilen kaksin kotosalla ja ennen saunaa tein pienen kahvakuulatreenin samalla, kun katseltiin ampumahiihtoja. 

 Mulla on ollu tuo oma personal traineri nyt kaksi vuotta. Hänen ollessa pieni tällaiset kuntopiirit onnistuivat helposti, kunhan pötkötteli vieressä. Nyt virkeyden, ketteryyden ja oma-aloitteisuuden lisäännyttyä myös hänen oma innokkuutensa äidin jumppia kohtaan on kasvanut. 

Täytyy kyllä sanoa, että mulla on maailman paras personal trainer. Vai mitä sanotte seuraavista:

-kun tein kylkirutistuksia kahvakuulalla: "auttaa äitiä" ja kaveri tulee roikkumaan kuulaan, työntää ylös tullessa ja vetää alas mennessä.

-Vatsalihasrutistukset muuttuivat pusujumpaksi, kun hän päätti tulla vatsani päälle istumaan ja antamaan suukon joka kerta, kun nousin ylös. 

-Tai kun tein hieman jännehyppyjä, niin tämä kamuseni silmät loistaen sanoo: "vau-ääääittiii osaat hypätä :) 

Tänään ulkoillessa ja rattiekelkassa lasta vetäessäni, poika kannusti äitiä juoksemaan ja

huomenna toimin taas vetojuhtana, kun menemme laskemaan mäkeä tuohon kirkonnmäkeen.

Kyllähän sitä näillä lapsen kanssa liikunnoilla ei täytetä kuntoliikunnan krieeterejä, mutta terveysliikunnan varmaankin. Pakko silti laittaa huomenna myös monot ja sukset jalkaan ja lepuuttaa hetki ihan omiakin hermoja :) 

OM

p.s. Muistakaahan osallistua alla olevaan arvontaan.