lauantai 9. marraskuuta 2013

Odottelua

Osa teistä tietää hyvinkin mistä kesäkuinen totaalinen blogihiljaisuuteni johtui. Kärsin nimittäin tuolloin erittäin voimakkaasta väsymyksestä, heikotuksesta ja lopulta pahoinvoinnista. Pikkusiskoni ylioppilasjuhlissa olo oli "omituinen", rauhallinen ja seesteinen. Maistelin harvakseltaan kuohuviiniä, ei oikein huvittanut, vaikka syy olisi ollut mitä parhain juoda lasillinen loppuun. Juhlien jälkeisenä maanantai aamuna, sain selville että odotan vauvaa. Haaveilemamme asia, jota emme missään maailman tilanteessa pitäneet itsestään selvyytenä, oli kenties käymässä toteen ja elämä, joka osaa yllättää juuri silloin, kun itse ei yllätyksiin enää usko. 

Via Pinterest
Alku oli hankalaa, kesän sinnittelin töissä, aivan kuin esikoisenkin kanssa. Viime kesä meni totaalisesti kohdaltani "ohitse", olo oli niin kurja, mutta olin onnellisen tietoinen siitä, että tämä on vain väliaikaista. Tämän vuoksi kestää ihan mitä vain. Iso kiitos miehelleni, koska tällaisina hetkinä hänen sydämellisyys ja rakkaus tulivat enemmän kuin koskaan tarpeeseen. Kiitos myös kaikille niille, jotka grilliruokia laittaessaan keittivät samalla minulle perunavelliä tai kaurapuuroa :)

Via Pinterest

Sitten eräänä päivänä töissä huomasin, että minulla tekeekin mieli kahvia. Maailma alkoi selkenemään, ruoka maistumaan ja vointi parantumaan. Raskauden ensimmäinen kolmannes oli ohitettu. Tuosta on menty eteenpäin esikoisen ehdoilla, arkea pyörittäen ja ajatuksen tasolla jo uuteen sopeutuen. Tilanne on toisenlainen, kuin viimeksi. Haastavampi ja epävarmepi töiden suhteen, mutta varmempi ja luottavaisempi muuten. Vaikeuksien ja vastoinkäymisten jälkeen elämä on alkanut kantaa ja tulevaisuuteen on luotettava aivan uudella tavalla. Onni on tässä ja nyt, ei murehtivalla vuoden päässä olevien työasioita, koska jokainen polku on kohdallani ollut kuitenkin tarkoitettu. 

Via Pinterest

Tämä toinen odotus on ollut erilainen, rennompi mitä ensimmäinen. Arki on sujunut esikoisen ehdoilla. Raskausviikot ovat hurahteet seuraaviin, puoliväli ylitetty jo tovi sitten ja normaalit vaatteet jääneet pieniksi jo moneen kertaan. Tänä vuonna pikkujoulupukeutumisessa minulle ei ainakaan tule ongelmia, koska en mahdu mihinkään kauniiseen ja pieneen mekkoon, joten voin rauhassa pukeutua telttaan. Tai farkkuihin ja tunikaan. 

Via Pinterest

Niinpä täällä odotellaan. 
Odotellaan Joulua,
odotellaan talvea,
odotellaan vauvaa.
Odotellaan vielä 4 viikkoa loman alkuun,
odotellaan masun kasvamista isommaksi.
Odotellaan (ja toivotaan ettei) lonkkakipuja. 

Aamuisin odottelen että muut heräisivät, 
aamuni alkoi tänäänkin jo 5.30, en vain saa enää nukutuksi vaikka väsyttäisikin. 
Aamut ovat kyllä silti ihania, koska silloin saan juoda rauhassa kahvini ja olla hetken omissaoloissani. 


Via Pinterest

Matkaa on vielä sydäntalveen, mutta hyvällä puolella ollaan. 
Juhlitaan ensin isiä, Itsenäisyyttä, Joulua ja Uuttavuotta ja kenties 3 vuotiastakin...
Nyt pieni, pörrötukkainen ja unelta tuoksuva poikani kömpi viereeni, joten yksi odottelu on ainakin tältä aamulta ohitse. Aamuhommiin ja päivän askareisiin.... 

Via Pinterest
Mukavaa viikonloppua. 
OM

12 kommenttia:

  1. Oi ihania uutisia! Onnea odotukseen!!! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea! :) kyllä onneksi palkinto rankastakin odotuksesta on niin ihana, että sen voimalla on helpompi jaksaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se juuri on. Onneksi itselläni pahoinvointi on aina loppunut ekaan kolmannekseen. Tiedän myös niitä, joilla oksentaminen on loppunut vasta synnytykseen. Kiitos onnitteluista :)

      Poista
  3. IHANAA!!!! <3 Onnea odotukseen! Olipa mahtava uutinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. :) Huomasin perjantaina Matkuksessa pyörähtäessäni, että tuttu nainen tuossa perhehuoneen mainoksessa! :)

      Poista
  4. Nämä uutiset oli kyllä ihania ja pisti itseäkin hymyilyttämään. :) Elämä on tosiaan vekkuli juttu. Ihana juttu!

    Mulla kävi tyttöä odottaessani niin, että hain töissä kupillisen kahvia, laitoin sen pöydälle, katsoin sitä ja mietin, että mua kuvottaa ajatuskin, että joisin tuon. Sitten muistin, milloin viimeksi tämä kahviriippuvainen oli moisia käynyt läpi. Ja ajattelin, että EI voi olla totta. Oli se. :)

    Harmi, että sulla on ollut heikko oloa. Tiedän ne tunteet. :( Onneksi toisella kerralla jo vähän tiesi odottaa, että parempia aikoja on edessä. Ekalla kerralla ei oikein tiennyt, onko koko odotusaika yhtä äklöttävää.

    Onnittelut sinne miehelle ja tulevalle isovelillekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on täynnä yllätyksiä :) Alussa olo oli heikko, mutta oikeastaan jo nyt voisin sanoa, että aika kultaa. Nyt tilalle tosin alkaa tulla valaskala tunteet, kun mihinkään ei enää mahdu kunnolla ja puhisuttaa ja puuskuttaa.

      Poista
  5. Voi ihania uutisia! Onnea täältäkin! :)

    VastaaPoista