Viikonloppu on sujunut ulkoillen, kotoillen ja asuntokuumeillen. Oltiin pojan kanssa ihan kotosalla kaksin, kun mies oli viikonlopun töissä. Täällä oli lauantai aamuna pakkasta - 5 astetta, joten uusi toppahaalari pääsi ensimmäistä kertaa testiin ja hyväksi todettiin.
Ollaan kateltu pikkuhiljaa meidän perheelle isompaa kotia. Kynnys tästä
omasta kodista vain on iso lähteä. Koti on mieluinen ja rakas, vain
hieman ahdas kohta, kun poika kasvaa ja tarvitaan lisää asuinneliöitä.
Ollaan käyty katselemassa useimpia asuntoja tästä läheltä, isompia rivareita, muutamaa omakotitaloakin. Osa aivan ihania, osa suoraan mappi öö- osastoa, osa kohtalaisia mutta hintaansa nähden aivan liian kalliita, koska jotain olisi pitänyt kuitenkin remontoida jne. Ostetaanko ihan uusi, lähempää kaupunkia, vai kaumpaa, kaukolämpöä vai varaavaa takkaa?
Muuttaessamme tähän asuntoon koti tuntui heti ensimmäisellä näyttökerralla omalta, sitä tunnettaaa haemme taas nyt. Välillä sellainen pieni häivähdys on sydämeen tullut, välillä ei. En tiedä suhtaudunko kotiin liian tunteella? Toisaalta olemme koti- ihmisiä ja kodin on oltava viihtyisä ja kotoisa. Olemmeko valmiita maksamaan valmiiksi remontoidusta, kestääkö hermot remontointia. Vaivannäöstähän on aina palkka valmiina tulossa.
Valmiita vastauksiahan tuskin on kenelläkään, joten jäädään odottamaan sitä tunnetta, että tämä on meidän koti.
OM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti