Näin Uuden Vuoden kynnyksellä, menneen vuoden viimeisenä päivänä sitä pakostikin hieman vetää yhteen mennyttä ja miettii tulevaa. Mennyt vuosi oli itselleni ja perheelleni muutoksen vuosi. Alkuvuodesta hyvästelin ihan hyvän, mutta loppuakohti rajusti muuttuneen työpaikkani. Hieman pelotti, jännitti, tulevaisuus mietityttikin. Loppujenlopuksi tuskin olisin uskaltanut päästää itse irti, vaikka olo oli sitä jo usean kuukauden ajan vaatinut. Sydän sanonut toista, mitä järki. Oikeastaan ehdimme nauttia pojan kanssa pitkistä hiihtolenkeistä vain muutaman kerran, kun uudet työt ja haasteet kutsuivat. Sain kokeilla siipieni kantavuuttaa ja huomata että ne kantoivatkin. Mahdollisuuksia nähdä ja kokea erilaista työtä ja tehtävää.
Sain seurata koko vuoden pienen poikani kasvamista ja kehittymistä. Miten pukeminen, riisuminen, leikkiminen, laulaminen, pottailu, pussailu, tunteiden näyttäminen jne. kehittyivät ja kuinka ihmeelliseksi hän ja me vanhemmat jokaisen päivän koimme. Vanhemmuuden yksi parhaimmista asioista lienee se, kun huomaa miten ihmeellistä on kun lapsi oivaltaa ja oppii uutta. Miten ihmeellistä on, kun "kurkku" ja "kurkku" tarkoittavatkin kahta eri asiaa. Toki on niitä päiviä, kun mikään ei onnistu, väsyttää, kiukuttaa -meitä kaikkia. Niin kai pitääkin.
Monessakaan asiassa emme ole kulkeneet helpointa reittiä eteenpäin. Mitään emme pidä itsestään selvyyksinä. Luotan siihen että kaikella on tarkoituksensa ja merkityksensä tässä elämässä.
Kesäkuun alussa sain tietää odottavani vauvaa, mikä määrittikin lopulta loppuvuotemma rytmin ja arvot ja toi tullessaan kohtuullisen selvät näkymät vuoteen 2014.
Vaikka paljon tuttua ja turvallista lähti, ne kaikkein tärkeimmät jäivät:
Perhe, ystävät, tapa elää, tapa olla, tapa kasvattaa lasta, juuremme, luonnosta nauttiminen, turvallinen koti ja kaunis kesäpaikkamme.
"Oman arvonsa ymmärtää vain se, joka kykenee kunnioittamaan jokaista askeltaan."
-Paulo Coelho-
Oikein hyvää Uutta Vuotta 2014
OM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti